Arvostelu: Chronicle on ihan hiton hyvä supersankarielokuva

1.3.2012

Ensi-ilta: 2.3.2012
Alkuperäisnimi: Chronicle
Ohjaaja: Josh Trank
Käsikirjoittaja: Max Landis
Pääosissa: Michael B. Jordan, Dane DeHaan, Alex Russell & Michael Kelly
Pituus: 84 minuuttia
Ikäraja: K12

Vapiskaa Teris, Hämis ja Lepis! Chroniclen supersankareilla ei ole nimiä tai trikoita, eivätkä he oikeastaan ole edes sankareita. Silti nämä nuorukaiset pesevät teillä lattiaa.

Supersankarielokuvat ovat usein niin isoja tuotantoja, että niiden ottamat riskit ovat minimaalisia. Vain 15 miljoonalla dollarilla toteutettu Chronicle on toista maata, ja siksi genren kiinnostavimpia edustajia pitkään aikaan. Kyseessä on rosoinen ja kaavamaisuutta karttava kuvaus siitä, mitä oikeasti voisi tapahtua, jos tavallisia teinejä siunattaisiin ylimaallisilla supervoimilla.

Chronicle on kuvattu Blair Witch Projectin ja Cloverfieldin tapaan protagonistin näkökulmasta – siis ihan kirjaimellisesti. Dane DeHaanin esittämä Andrew Detmer alkaa tallentaa elämäänsä videokameralla eräänlaisena varotoimena väkivaltaisen alkoholisti-isänsä (Michael Kelly) takia. Aluksi nauhalle ei tallennu mitään järin jännittävää, kunnes Andrew lähtee serkkunsa Mattin (Alex Russell) ja tämän kaverin Steven (Michael B. Jordan) kanssa tutkimaan omituista luolaa. Sieltä nuoret löytävät jotain tai jonkun, joka antaa heille telekineettisiä voimia järisyttävin seurauksin.

Chronicle ei paljasta miten nuorukaiset voimansa saavat. Tämä voi ärsyttää katsojaa, mutta tosiasiassa voimien syntylähde on lähes aina supersankaritarinoissa pelkkä sivuseikka. Esimerkiksi mutanttisankariryhmä Ryhmä-X sai alkunsa koska Stan Lee kyllästyi keksimään erilaisia syntytarinoita uusille supersankareille. Pääasia on se, mitä voimien saamisen jälkeen tapahtuu, ja tähän keskittyy myös Chronicle. Trikoiden ompelemisen ja oikeuden puolustamisen sijaan elokuvan nuorukaiset pelleilevät ja tekevät kotikaupunkinsa asukkaille jäyniä Jackassin hengessä. Kun voimien hallinta karttuu, laajenee toiminta esimerksiksi pilvien päällä pelattavaan jenkkifutikseen.

Toisin kuin vaikkapa Hämähäkkimies, Chroniclen nuoret eivät koe suurta moraalista heräämistä, joka saisi heidät puolustamaan oikeutta ja amerikkalaista elämäntapaa. Asia ei sinänsä olisi ongelma, jos kiusaamista ja väkivaltaa koko ikänsä kokenut Andrew ei huumaantuisi voimistaan liikaa. ”Suuri valta tuo suuren vastuun” on silkkaa sanahelinää, jos on koko ikänsä ottanut paskiaisilta pataan ja saa vihdoin mahdollisuuden taistella takaisin. Siinä rytäkässä myös sivulliset jäävät helposti tulilinjalle, kuten Chroniclen akiramaisiin mittoihin kasvava loppukohtaus osoittaa.

Chronicle on yksi kaikkien aikojen parhaista supersankarielokuvista. Se on raikas ja omalla tavallaan myös uskottava kuvaus voiman pimeästä puolesta. 26-vuotias esikoisohjaaja Josh Trank tuli vailla ennakko-odotuksia takavasemmalta ja räjäytti pankin. Tuntemattomat näyttelijät ovat rooleissaan uskottavia, elokuvan mustaan huumoriin kallistuva pohjavire erinomainen ja pienestä budjetista huolimatta jopa erikoistehosteet toimivat erinomaisesti. Chronicle liikkuu supersankarielokuvien marginaalissa samalla tavoin kuin SUPER, Kick-Ass ja Defendor, mutta sijoittuu selkeästi niiden yläpuolelle. Chroniclea katsoessa tuntee seuraavansa eläviä olentoja, ei pelkkiä vastalauseita genren kliseille.

Chroniclen jatko-osasta on jo puhuttu, mutta toivottavasti se ei koskaan valmistu. Tämä kronikka ei kaipaa selittelyä tai syventämistä. Chroniclen tarina jättää paljon auki, mutta ei liikaa. Arvaamattomuus ja arvoituksellisuus ovat osa sen viehätystä, ja kokonaisuus erinomainen.

PlusMiinusNolla

+ Tuore ja viihdyttävä
+ Jos Josh Trank tekee 26-vuotiaana jotain tällaista, mitä hän tekee 20 vuoden päästä?
+ Pakollista katsottavaa jokaiselle supersankari- ja sci-fi-elokuvien ystäville
- Found footage –tyyli toimii pitkälti hyvin, mutta saattaa myös rasittaa katsojia

Arvostelija: Tatu Junni

Tagit: Chronicle, Josh Trank

Uusimmat jutut

1.

Herätti kiinnostuksen, taidan katsastaa tämän lähiaikoina.

2.

Mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta en usko, että pesee ihan Batmanilla lattiaa.

3.

”Mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta en usko, että pesee ihan Batmanilla lattiaa.”

Jaa, taas yksi näitä ”mutq heath ledger on ni ihq ja pesee lattiaa jack nicholsonin jokerilla! Se tod ansaitsi sen postyymin oscar nobelin rauhan elokuvapalkintonsa, koska se eläyty sen rooliin nii et sil flippas ja se teki ihq itsarin! Ledger 4eva <3!”

4.

Siis onko nyt kyseessä oikeasti supersankari-elokuva? Taistelevatko nuoret jotain ilkeää pimeyden voimaa vastaan? Ovatko nuoret ihan oikeasti SANKAREITA elokuvassa? Vai onko elokuva sittenkin vain elokuva, joka kuvaa draama tyylisesti nuorten elämää supevoimat saatuaan?

Jos näin on ,niin en lähtisi vertaamaan Spedermaneihin ja Batmaneihin, sillä kyseessä on hiema eri tyyppinen genre luokka. Heroes tv-sarjan ottaisin tällöin lähtökohdaksi.

5.

Heroes ON supersankaritv-sarja.

6.

@4: sankari se on antisankarikin.

7.

Uusi genre: superantisankarielokuva!

8.

@5: Tietyllä tavalla totta, mutta itse näen pienen vivahde-eron. Siinä missä Batmanit ja Spidermanit perustuvat tiettyyn action lopputaisteluun, Heroes perustuu ihmisiin. Heroes on enemmän draamaa ja todelliset supersankarielokuvat actionia. Se on vaan nykypäivänä sellainen käsitys, että supervoimat saatuaan henkilö on automaattisesti supersankari mukamas :P Niinkun tuossa jo ylempi sanoi hienosti uudesta genrestä: superantisankarielokuvat :D

Tämä on tietty minun näkökulma asiaan ja ilmeisesti jotkut eivät tahdo vetää eroa näiden välille :P Ei se huono asia ole, mutta itseäni ärsyttää, jos näitä kahta tyylisuuntaa verrataan toisiinsa.

9.

Kyllä parhaat supersankarilehdetkin ovat puhtaasti hahmo- ja tarinavetoisia, ei silkkaa toimintaa. Hollywoodissa ei ole uskallettu vielä kamalasti tuohon suuntaan lähteä, joten sisältö on täytetty toimintamäiskeellä (poikkeuksena Nolanin Batmanit jne.). Chroniclen kaltaisten elokuvien myötä tästä kaavasta ehkä päästään irti ja painopisteet voivat muuttua.

”Se on vaan nykypäivänä sellainen käsitys, että supervoimat saatuaan henkilö on automaattisesti supersankari”. Väärin. Tämä on nimenomaan se vanha, 1900-luvun puolivälin (ja sitä aikaisempi) käsitys. 1980-luvun myötä kaava on murtunut - lehtipuolella siis. Elokuvarintama laahaa perässä, mutta muutos on meneillään.

10.

@8: ilmeisesti sitten ensimmäinen Spider-Man leffa ei sekään ole supersankarileffa, koska Peter Parker oli alun alkaen vain ihminen joka sai supervoimat, ja sankaruus alkoi vasta sitten kun oma setä kuoli?

11.

@9: Uskon, että asia on noin lehdissä, mutta niinkun itse huomasitkin puhun nimenomaan elokuvista ;)

@10: Siis mitäköhän koetat selittää :D Tottakai kyseessä on supersankarileffan ihan juuri niistä syistä mitkä itsekkin otit esiin :D Peteriä puree hämähäkki —> hänestä tulee ihminen jolla on supervoimat. Peterin eno kuolee —> Peter alkaa käyttämään voimiaan oikeuden puolustamiseen, eli hän alkaa supersankariksi!

Elikä:
Supersankari = Henkilö joka supervoimillaan puolustaa tietoisesti oikeutta. Esim. Spiderman
Ihminen jolla on supervoimat = Supervoimainen ihminen, joka käyttää voimiaan tarpeittensa mukaan. Esim. Elokuva Jumper

Joko selvennys riittää :D ??? Pahoittelen aiheuttamaani shitstormia minkä satuin aiheuttamaan, mutta toivon että kantani on vihdoin ymmärretty :P

12.

@11: en minä näe tässä oleellista eroa Heroesiin. Aika nopeasti useimmista senkin päähenkilöistä tulee sankareita.

13.

Tuo juonihan ollaan varastettu suoraan Spiderman New Animated Seriessin Elektron Taustatarinasta. Mitään omaperäistä tässä ole,tässä vaan superrikolliset on pääroolissa ja ilman pukuja.

14.

@13

Oletkohan edes nähnyt leffaa, kun tuollaista väität?

15.

Nojaa.. eipä nyt ollu kovin mahtava leffa. ihan ok.

16.

mielenkiintoiselta tosiaan vaikuttaa

17.

”Esimerkiksi mutanttisankariryhmä Ryhmä-X sai alkunsa koska Stan Lee kyllästyi keksimään erilaisia syntytarinoita uusille supersankareille.”

Ei Ryhmä-X vaan mutantit saivat siten alkunsa. Tuon myötä hahmoja tuli rutosti lisää supersankareiden rinnalle, hahmoja jotka olivat voimallisia mutta ei kuitenkaan supersankareita ja mikäs sen parempi mitä enemmän värikästä menoa^^

18.

Tulipa katsastettua kyseinen filmi, ja pitää todeta että itse viihdyin elokuvan parissa varsin mukavasti. Mitä tulee vertauksiin muihin supersankari elokuviin oli tämä todellakin piristävä poikkeus. Suurin osa jo edellä mainittujen sankari elokuvien perus kliseistä oltiin saatu jotakuinkin kumottua ja/tai tehtyä muuten vain kiinnostavammaksi. Eikä tuo telekinesia ainakaan aiheena vielä loppuunkulunut ole, joten siitä saisi jos jonkin näköistä juttua aikaiseksi. Itse hahmoihin miten nuo kykynsä saivat, niin oma ja varsin villi veikkaus olisi että joltain maapallon ulkopuoliselta taholta. Kohdassa jossa kaverukset luolaan eksyy vaikuttaisi härpäke mitä he koskettavan olevan jonkin sortin ufo/alien. Tämän enempiä tuota aihetta raapimatta palaan vielä itse elokuvaan.
Elokuvan juoni oli mukavan poikkeava, ja leffan aikana tuli mieleen myös mm.Hancock, tosin sillä erotuksella että kyseisen elokuvan tarina heikentyi liiaksi loppua kohden. Tämän kohdalla se vain parani, ja elokuva kykeni pitämään ainakin allekirjoittaneen otteessaan aina alku minuuteilta loppu rutistukseen asti.
Itse suosittelen kyllä kaikille scifistä pitäville. Myöskään tuo ”yhdellä” kameralla koko leffan halki kuvaus tapa ei liiemmin häiritse koska mukaan ollaan kuitenkin saatu mukavissa määrin variaatioita asioiden esille tuomiseen.

19.