Arvostelu: Härmä tarpoo vailla päämäärää
16.2.2012
Ensi-ilta: 17.2.2012
Ohjaaja: JP Siili
Käsikirjoittaja: JP Siili
Pääosissa: Lauri Tilkanen, Pamela Tola, Mikko Leppilampi, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Aku Hirviniemi, Taneli Mäkelä, Pirkka-Pekka Petelius, Eero Milonoff, Olavi Uusivirta, Kari Hietalahti
Elokuvan pituus: 128 minuuttia
Ikäraja: K16
Elokuvan kotisivu: www.harmaelokuva.fi
Elämä oli hurjaa, lyhyttä ja kurjaa 1800-luvun Pohjanmaalla. Jos soitti suutaan väärässä paikassa, oli rintalastaan pian tuikattu muutama ylimääräinen hengitysaukko. Sellaiseen maailmaan sijoittuu Härmä, joka hassaa kaikki paukkunsa tyhjänpäiväiseen plörinään.
Jos kuulostan närkästyneeltä, se johtuu ainoastaan siitä, että teoriassa Härmä voisi olla vaikka miten hieno elokuva. Miespääpari Lauri Tilkanen ja Mikko Leppilampi – veljekset Matti ja Esko Välitalo – on tarpeeksi hurmaava kantamaan koko elokuvaa, mutta ei silloin, jos muut palaset eivät ole kunnossa. Miettikää nyt heitä: Tilkanen näyttää valokuvissakin tähdeltä ja Leppilampi istuu rentturooleihin paremmin kuin punaiset farkut Björn Wahlroosille. Sitä paitsi elokuvan miehet nähdään vähissä vaatteissa, mikä on aina kunniaksi.
Periaatteessa kyseessä on länkkäri sekä satu oikeuden ja kunnian välisestä köydenvedosta. Nuorempi veli Matti on kunnollinen poika, isoveikka Esko taas puukkojunkkari pahimmasta päästä. Talo on ollut tapana jättää esikoiselle, mutta vanha isäntä (Esko Salminen) tietää, että tuho koittaa, jos Esko pääsee valtaan. Siinä rytinässä naapurin Ainokin (Pamela Tola) jää poikien väliseksi pelinappulaksi.
Mistä siis jurputan? Siitä, että vaikka kyseessä on selvästi tarinavetoinen elokuva, ei kertomuksessa riitä puhtia. Sanon ”selvästi”, koska henkilöt ovat enemmänkin arkkityyppejä ja tietynlaisen ajatusmaailman edustajia kuin oikeita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon kohtaus, jossa Matti ilmoittaa keräävänsä käräjille neljä todistajaa, vaikka teko asettaa kaikki kuolemanvaaraan.
Sitten tapahtuu… no, ei yhtään mitään. Tuo juopa unohdetaan kokonaan ja kokeillaan jotain muuta. Ei ihme, että kaksituntinen elokuva tuntuu pitkältä. Myös toimintakohtauksissa ohjaajan ote herpaantuu, sillä vaikka niihin onnistutaan rakentamaan aluksi jännitystä, huipennukset ovat kerta kerran jälkeen löysiä kuin puolen minuutin muna. Yksi hahmo uhkaa toista ja oho nyt se loppui.
Ihan erikseen pitää mainita elokuvan värimäärittely, jossa on tapahtunut jotain katastrofaalista. Kyseessä on siis se vaihe jälkituotannosta, kun kameraan tallentuneita värejä säädetään suuntaan tai toiseen niin, että syntyy toivottu taiteellinen vaikutelma. Saatatte muistaa Soderberghin Trafficin, jossa eri tarinat oli sävytetty eri väreillä tai Snyderin 300:n, joka oli kauttaaltaan kultainen.
Seuraa pieni annos värioppia. Valon osavärit ovat punainen, vihreä ja sininen. Jos vaikkapa punaista ja sinistä vähennetään, vihreä alkaa loistaa entistä kirkkkaampana. Härmässä pellot hohkaavatkin häikäisevän vihreinä. Mutta mikä on ihmisessä punaista? Veri. Kun punainen osaväri on poistettu, ihmiset näyttävät palelevilta, hukkuneilta tai kuolleilta. Tai kuten muuan vääräleuka kommentoi alla olevan ryhmäkuvan nähdessään: ”Nytpä tiedän miltä näyttää seinästä reväisty.”
Yleensä ollaan sitä mieltä, että jos katsoja miettii elokuvan värimaailmaa, on huomio poissa tarinasta ja peli sitä myöten menetetty. Ei se nyt ihan niinkään yksinkertaisesti mene, mutta Härmässä vihreiden maisemien ja kuolemanharmaiden ihmisten välinen kontrasti pistää silmään kerta toisensa jälkeen. Se on yksinkertaisesti ruma.
Murretta en osaa arvioida, kun olen kotoisin toiselta puolen Suomea. Tavallisesti luotettavana pidettävien härmäläislähteiden mukaan ainakin trailerissa kieli kuulosti sopivalta. Äänisuunnittelu kuulosti miellyttävältä, sillä kenkäin kopseet ja ötökkäin pörinät erottuvat sopivasti niin, että niiden olemassaolon tajuaa mutta siihen ei kiinnitä sen suurempaa huomiota.
+ Lauri Tilkanen on hurmaava ja niin on Mikko Leppilampikin.
- Näyttää kauhealta, kauhealta, kauhealta.
+ Väkevä äänisuunnittelu.
- Tarinasta puuttuu puhti.
Teksti: Olli Sulopuisto
- 1.
-
Tarkennuksena elämä ei ollut 1800-luvun Pohjanmaalla kurjaa, vaan maailman johtavana tervanmyyjäseutuna alue oli Suomen varakkainta. Tästä johtui isot talot ja tilat ja nopea väestönkasvu. Nuorukaiset taas kohtasivat jyrkän taloudellisen eriarvoisuuden missä toiset olivat todella rikkaita ja palvelusväki sitten köyhempää. Tästä yhteiskunnallisesta tilasta häjyt ponnistivat.
Jossain savon savupirteissä elämä oli 1800-luvulla kurjaa tai Helsinginniemen piskuisessa maalaispitäjässä. Pohjanmaalla oltiin samaan aikaan komeita ja rikkaita.
- 2.
-
En ole tätä vielä nähnyt, mutta epäilen ettei _Pussikaljaelokuvaa_ huonompaa kotimaista elokuvaa ole vielä tehty.
Haluaisin takaisin hukatun aikani.
- 3.
-
Pussikaljaelokuva kertoo kaljasta, Kalliosta ja siinä on Milonoff.
Pelkästään nämä tekijät riittävät lievästi alkoholisoituneen kulttuuritoimittajan pyyhkimään ilon ja surun kyyneleitä silmäkulmastaan samalla kun latoo tähtiä vähintään viisi.
- 4.
-
Siis koko elokuva näyttää oikeasti tuolta ryhmäkuvalta? Värisokeusko siellä jälkituotannossa on iskenyt?
- 5.
-
Hih, tuolla vihreälisällä, joka on aika hallitseva väritys koko elokuvassa, saadaan oikein kiva zombie-efektilisä. Elokuva saa paremman menon, kun kuvittelee kaikkien olevan zombeja/säihkymättömiä vampyyreja.
- 6.
-
Kylläpä vaihtelee arviot lehdistössä ja medioissa, yhdestä neljään tähteen liikkuu O.o
- 7.
-
En ole nähnyt kuin trailerin, josta jo ärsyynnyin: kuka kävelee oikeasti noin? Seksi ja väkivalta myy, mutta miksi laittaa ilmeisen kunnon tyttö puristamaan poikaa perseestä julkisella paikalla? 1800-luvulla olisi ollut hullun käytöstä, eikä sopivana pidetä nytkään. Vesileikit eivät kuuluneet kenellekään aikuiselle 1800-luvulla, E-Pohjanmaalla ei osattu edes uida. Tuskin katson elokuvaa, kun on noin pitkäkin ja ilmeisesti pitkäveteinen. Kiinnostavinta mielestäni on, miksi elokuva nyt on tehty? Vähän aikaa sitten muuten Alahärmässä pojanpöhelö oli tappaa tytön, puukotti vaan onneksi huti. Sitten raukka meni ja ajoi päin kuorma-autoa; vammautti kuljettajaa ja järkytti varmasti niin, että elinkeino vaarassa. Samoja aineksia, vaan onneksi ei sentään ryhmiä harjoittamassa mielivaltaa. Siloisia, puhtaita poikia, ehjät vaatteet. Katkeruus, kateus, Amerikkaan onneksi lähtivät.
- 8.
-
Joo meinasin käydä katsomassa, mutta päätinkin ristiriitaisia arvosteluja luettuani säästää lippurahan johonkin muuhun. Osa suomalaisista elokuvista on vain yksinkertaisesti huonoja olipa niiden tekninen toteutus sitten miten vaikuttava tahansa. Eivät ole ainakaan juonella pilattuja.
Kommentit
Keskustelut
Facebook