Arvostelu: Jättiroboteista ja -hirviöistä kertova Pacific Rim keskittyy liikaa ihmisiin

29.7.2013

Pacific RimEnsi-ilta: 2.8.2013
Alkuperäisnimi: Pacific Rim
Ohjaaja: Guillermo del Toro
Käsikirjoittaja: Guillermo del Toro & Travis Beacham
Pääosissa: Charlie Hunnam, Rinko Kikuchi & Idris Elba
Pituus: 132 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Jättirobotit mättävät jättihirviöitä turpaan, välillä mukaan sotketaan Kauniita ja rohkeita sekä Top Gunia
Arvostelija: Tatu Junni

Tähdet

Nykyisin elokuvia harvakseltaan itse ohjaava Guillermo del Toro on taas kerran intoutunut lapsuutensa suosikeista. Lopputuloksena on syntynyt jaegerien (robottien) ja kaijujen (hirviöiden) turpasaunasta kertova Pacific Rim.

”Kun suuri joukko hirviömäisiä jättiläisolioita - joista käytetään nimitystä kaiju - nousee merenpohjasta, syttyy sota, joka vaatii miljoonia uhreja ja syö ihmiskunnan voimavaroja vuosikausien ajan. Jättiläishirviöitä vastaan kehitetään erikoisase: valtavat robotit, jaegerit, joita ohjaa samanaikaisesti kaksi ohjaajaa, joiden aivot on yhdistetty toisiinsa hermosillalla…”

Pacific Rimin virallinen synopsis ei ollut ehtinyt edes puoliväliin, kun taputin jo käsiäni kuola suupielestä valuen. Siinä on elokuvalla kerrankin kunnon premissi! Aivot suosiolla narikkaan ja monstereita pataan. Pow! Ohjaajaksi valikoitunut Guillermo del Toro valoi vielä lisää uskoa Pacific Rimiin. Osoittihan mies jo Blade 2:lla ja kahdella Hellboylla taitonsa tasapainotella toiminnan, huumorin ja draaman välillä.

Mutta mitäs helvettiä?

Ajatus alkoi pyöriä päässä noin vartti Pacific Rimin alun jälkeen, ei se ole kadonnut mielestä vieläkään. Elokuva, josta halusin pitää ja jolle olin valmis antamaan anteeksi kaiken muun paitsi kesäkissan ottamisen, petti odotukset pahan kerran. Ulkoisesti kaikki on kunnossa. Tehosteet toimivat, mahtipontinen musiikki pauhaa ja robottien sekä hirviöiden design on hiottu viimeisen päälle. Jotain kuitenkin puuttuu.

Pacific Rim sijoittuu aikaan, jolloin jättihirviöt ovat jo vakiinnuttaneet asemansa maapallolla. Se on harmi, sillä ainakin itse olisin ollut kiinnostunut näkemään perusteellisemmin, miten kerrostalojen kokoiset öttiäiset saapuivat ulottuvuuksien välisestä portista maailmaamme ja pistivät paikat remonttiin. Nyt nämä tapahtumat sivuutetaan olankohautuksella elokuvan ensiminuuttien aikana, ikään kuin kyse olisi jatko-osan alussa tarjoiltavasta pakollisesta kertauksesta uusille katsojille.

Voisi tietenkin kuvitella, että elokuvalle on vain hyväksi, ettei se selittele itseään liikaa. Tottahan tuo onkin, mutta sen sijaan, että Pacific Rim menisi asetelmansa esiteltyään suoraan katsojien odottamaan ilomieliseen mätkintään, tuhlaa elokuva ihan liikaa aikaa pahvisiin henkilöhahmoihin ja paikallaan jahkailuun.

Tarinan keskiössä on ensimmäisiin jaeger-ohjaajiin lukeutunut Raleigh Becket (Sons of Anarchy -sarjan Charlie Hunnam), joka menetti aikoinaan veljensä taistelussa kaijua vastaan. Raksahommiin siirtynyt hurjapää vedetään takaisin jättirobotin puikkoihin, kun jaeger-ohjelmaa uhkaa lopettaminen ja samalla uudet kaijut marssivat ihmiskunnan kimppuun. Ja sitten katsojille tarjotaan kunnon turpasauna? No… kyllä lopulta, mutta ensin Pacific Rim seuraa aivan liian pitkään eri jaeger-kuskien keskinäisiä jännitteitä kuin mikäkin 2010-luvun Top Gun.

Kuin tarinan kaavamaisuutta alleviivatakseen Raleigh onnistuu ihastumaan uuteen kuskikumppaniinsa, Mako Morin esittämään Rinko Kikuchiin. Ja tottahan toki Rinkon ottoisä on kaikista vaihtoehdoista juuri Raleighin esimies Stacker Pentecost (Idris Elba). Kohta paikalle marssivat myös Ridge Forrester (Ronn Moss) ja Caroline Spencer (Joanna Johnson)…

Pacific Rim koettaa väen väkisin sotkea tunteita elokuvaan, jolta yleisö ei niitä odota tai edes halua. Käsikirjoittajapari Travis Beachamin ja Guillermo del Toron halu panostaa robottien lisäksi myös ihmishahmoihin on mennyt liian pitkälle - ja mikä pahinta, hommassa on epäonnistuttu jo ensimetreillä. Elokuva toimii enimmäkseen loistavasti aina kun valkokankaalla on örkki ja robotti. Muuten tarina laahaa pahasti, ja yksiulotteiset pahvihahmot haluaisi lähinnä polttaa hengiltä. Asiaa ei auta se, että pääosan esittäjistä vain Idris Elballa riittää karismaa rooliinsa. Hänkin joutuu sylkemään suustansa niin korneja vuorosanoja, että The Wiren aikoja tulee ikävä harvinaisen nopeasti.

Guillermo del Toron luottonimi Ron Perlman piipahtaa sivuosaroolissa muistuttamassa siitä, millainen Pacific Rim olisi voinut olla. Perlman vetää kaijujen ruumiinosia välittävän myyntimiehen roolin kiitettävän överisti, ja samalla asenteella olisi pitänyt tehdä koko elokuva. Ilmeisesti Beacham ja del Toro huomasivat jossain vaiheessa itsekin, että käsikirjoitukseen tuli ripoteltua draamaa liikaakin. Pelastusyrityksenä mukaan kirjoitettu ”koominen kevennys” eli Charlie Dayn ja Burn Gormanin tutkijapari on rasittavuudessaan samaa luokkaa kuin junamatka Helsingistä Rovaniemelle Adam Sandlerin ja Tom Greenin välissä istuen.

Että heko heko vaan.

Pacific Rim on pettymys Guillermo del Toron faneille, mutta iloinen yllätys Michael Bayn ystäville. Elokuva lainaa kuvastonsa ö-luokan hirviöelokuvien ohella mm. Transformersien ”kaikki paskaksi” -tehostemökäilyistä. Loppupuolella päästään peräti Armageddonin tunnelmiin, mikä ei voi olla millään asteikolla hyvä asia.

PlusMiinusNolla

+ Komeahan tämä on ja paikoin ihan viihdyttäväkin
- Jättiroboteista ja -hirviöistä kertova elokuva voisi keskittyä jättirobotteihin ja -hirviöihin

Tagit: Pacific Rim, Guillermo del Toro, Charlie Hunnam, Rinko Kikuchi, Idris Elba

1.

Nii no. Lapsena kun katsoin sitä Transformers piirettyä niin kirosin kanssa itse sitä että miksi näin hieno idea pilataan sillä että ne kersat on niin suuressa roolissa. noh ei ne olekuvatkaan parempaa viihdettä tuonut, kummallista että kukaan ei tunnu tajuavan miten hyvän leffan voisi saada aikaan jos vain keskittyis siihen mitä porukka haluaa no kai mie olen joku kummajainen ja ihmiset haluaa kauniita ja rohkeita :(

2.

1. Itsekkin hiukan samaa mieltä. ikävä kyllä taitaa vain olla Bay joka tekee näitä ”hero” pätkiä.

Nykyään halutaan, että hahmotana pitää samaistua. Halusivatko ihmiset ennen samaistua Batmaniin, supermieheen tai vaikkapa Ramboon? Ei, he halusivat olla ne. En minä halua, että esim. Legolas olen minä…minä haluan olla se! (oikeasti en, mutta pointti menee perille). They are bloody superheroes!

3.

Myönnän, arvostelussa ei ole varsinaisia spoilereita. Myönnän, arvostelu on oikeassa elokuvasta. Olen pitkälti samaa mieltä.

Mutta nyt tajusin kun katsoin elokuvan, että tiesin juonen lähes kokonaan tämän arvostelun vuoksi. Myönnän senkin, että eihän leffassa paljon juonta ollut. Mutta se mitä oli kerrottiin lähes kokonaan tässä.

Ja sinänsä, eihän se väärin ole niin tehdä. Kyllä juonesta saa kertoa, jos niin haluaa arvostelussaan tehdä. Mutta sen verran annan palautetta että minusta se ei ole hyvä arvostelu. Voi olla henkilöitä joista se ei merkitse mitään. En ennen ole huomannut että arvostelut kertoisivat juonta, mutta Dome.fin arvostelut ovat ensimmäiset jotka käyvät lähes aina juonen läpi. Viimeistä 15-20min lukuunottamatta.

Ja siis kuten sanoin, tämä voi olla vain arvostelija tyyli. Ja jos sen tekee tarkoituksella ja on siihen tyytyväinen, niin mikäs siinä. Mutta itse aion välttää dome.fin arvosteluja tämän vuoksi.

Yritin kertoa tämän ymmärrystä käyttäen ja muistuttaen että en arvostele suoraan arvostelijaa vaan arvosteluja. Ei siis mitään henkilökohtaista, eikä tästä kannattaa ottaa itseensä.

4.

Vetääkö Ron Moss hyvin? Kaveri on kuitenkin legenda.

5.

Taas menee mielipiteet Junnin kanssa ristiin. Eilen katsastin elokuvan ja se oli pitkälti sitä mitä odotin: Aivotonta kesämättöä Del Toron pettämättömällä tyylittömyydellä. Tuli paikoin peräti nostalginen olo lapsuuden hirviöelokuvista, enkä usko tämän olevan sattumaa.

Draamaan ei todellakaan jäädä kieriskelemään liian pitkiksi jaksoiksi, vaan pääpaino on selkeästi megahirviöiden ja robottien yhteenotoissa, mutta siinäkin vähässä ohjaaja ehtii näyttää kyntensä. Pari todella riipaisevaakin kohtausta löytyy, mutta juustoiseksi ei touhu missään vaiheessa mene.

Porukka poistui teatterista hymy huulilla ja olo oli erittäin viihdyttynyt(?) Kunniamaininta vielä Game of Thronesista tutun Ramin Djawadin musiikin eeppiselle pääteemalle, jonka lopputekstivariaatio jäi päähän kuin pahinkin korvamato, mutta hyvällä tavalla. 4/5

6.

Ai niin ja kunniakunniamaininta siitä, että tämä oli ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa 3D-efekti ei häirinnyt tai ns. hyppinyt silmille. itse asiassa unohdin koko 3D:n aika pian alun jälkeen. Ironista, että tarvittiin 3D-kriittinen ohjaaja ”aikuistamaan” efektin käyttö niin, ettei sitä tarvitse hieroa naamaan joka käänteessä, vaan antaa sen palvella elokuvaa omilla arvoillaan.

Kyynisempi voisi todeta, että 3D:tä ei muka ”käytetty riittävästi, eikä siitä otettu kaikkea irti,” mutta tähän mennessä sen käyttö onkin ollut vähän kuin jos värielokuvan tullessa kaikki olisi maalattu neon-väreillä ja pinkillä. ”Look! We've got colors and s*it in this thing!” Pacific Rimissä 3D ei ole päätähti vaan sivuhahmo ja vieläpä ihan hyvä sellainen.

7.

Huomaa, ettei tämä Tatu Junni ymmärrä elokuvien päälle MITÄÄN. Varsinkin viimeistään siinä vaiheessa, kun lukee tämän surkean arvostelun viime rivit. Armageddon on yksi hienoimmista elokuvista. Koskaan. Kaikki tuntemani ovat antaneet täydet pisteet, tai sitten lähes. Suosittelen kaikille!

8.

No ei se Armageddon nyt mitään hienoimpia elokuvia kaikkien mielestä ole. Hömppäähän se on ja juoni on vähintäänkin naiivi. Ei sillä että sitä surkeaksi sanoisin, tai että olisin Junninkaan kanssa samaa mieltä.

Muutenkin mielipiteistä on hankala keskustella mikä on oikea ja mikä väärä. Mielipide-eroja on aina ja siitä ei voi eikä saakaan syyttää. Se vain tarkoittaa että arvostelijalla ei ole samanlainen maku kuin sinulla. Se että arvostelija sanoo joskus perustellun poikkeavan mielipiteen ennakkoon odotetusta elokuvasta, kertoo usein että arvostelija ei ole toiveidensa tai ennen elokuvan katsomista syntyneiden mielikuvien orja. Ja huom. kyse on siis perustellusta mielipiteestä. Sen Junni mielestäni antoikin.

Se mitä voi kritisoida arvostelussa, on arvostelun rakenne, sisältö ja tyyli. Ja siihen annoinkin jo osani aikaisemmin.

9.

Mielestäni erittäin viihdyttävä pätkä. 2.5/5 on mielestäni liian alakanttiin ammuttu arvosana. Oma arvosanani elokuvalle olisi 3,75/5. Ensinnäkään en ainuttakaan pettynyttä naamaa nähnyt elokuvista lähtiessäni ja mielestäni elokuva ei silloin ansaitse 2,5 tähteä.

Vaikkakin henkilöhin keskitytttiin hieman liikaa, ei se elokuvaa sen erikoisemmin pilannut, muutaman kohtauksen olisi kuitenkin voinut vaihtaa vaikkapa muiden Jaeger-kuskien historian kertaamiseen. Sanojen mukaan tekivät paljon, mutta itse kankaalla tätä ei juuri näytetty. Efektit ja varsinkin 3D efektit olivat toteutettu mielestäni erittäin hyvin.

Katsoin arvostelun ennakkoon täältä ja meinasi leffa jäädä katsomatta. Onneksi internetin selaaminen rohkaisi lähtemään leffoihin, olisi pian jäänyt hyvä pätkä katsomatta.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös