Arvostelu: Sherlock Holmes: A Game of Shadows luottaa liikaa tähtiinsä
22.12.2011
Alkuperäisnimi: Sherlock Holmes: A Game of Shadows
Ensi-ilta: 23.12.2011
Ohjaaja: Guy Ritchie
Käsikirjoittaja: Michele Mulroney & Kieran Mulroney
Pääosissa: Robert Downey Jr, Jude Law, Jared Harris, Stephen Fry, Noomi Rapace
Elokuvan pituus: 129 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu: sherlockholmes2.warnerbros.com
Mikä on Sherlock Holmesin ydin? Vuosikymmenten mittaan Arthur Conan Doylen luomaa salapoliisin arkkityyppiä on esitetty hassutellen, historiallisen (muka)tarkasti, nykyaikaan siirrettynä, todellisina henkilöinä ja koirana.
Vaikka pintapuolisesti nämä versiot eroavat toisistaan paljonkin, jotain yhteistä niillä täytyy olla, koska muuten kyse ei olisi Holmesista. Joten: mikä on Sherlockin ydin?
Pohdiskelen asiaa tietenkin siksi, että Guy Ritchien ohjaamissa Holmes-tulkinnoissa tärkeintä tuntuu olevan päähenkilön rajaton viehätysvoima. Tai jos tarkkoja ollaan, kyse on pääosaa näyttelevän ihme-epelin eli Robert Downey Juniorin hurmuriudesta. Hän kun pystyisi myymään vaikka ydinvoimaloita vihreille niin, että nämä olisivat innoissaan saatuaan alennusta könttäostoksesta.
Sherlock Holmes: Game of Shadows on suoraa jatkoa parin vuoden takaiselle Holmes-uusintaversiolle. Paljon on pysynyt ennallaan, mutta muutamaa muuttujaa on hienosäädetty. Etukäteen hidastettuna näytettäviin nyrkkitappeluihin on keksitty jokunen hauska käänne, joskin tosin sen vastapainona superhidastettuja toimintakohtauksia on aivan liikaa. Kauhalla pyytäminen ja lusikalla antaminen, tiedättehän.
Downey on Sherlockina edelleen äärimmilleen viritetty jousi, jonka poukkoilu muistuttaa ajoittain piirroshahmoa. Hänen rinnallaan klenkkaa Watsonin housuihin puettu Jude Law, joka ei vaikuta ollenkaan niin tuhnuaivoiselta kuin moni muu Watson.
Sivuosista suurimman rohmuaa Jared Harris, jonka tohtori Moriarty on vallan hauska tapaus. Leukojaan nitskutteleva ja silmät killillään pahuuksia suunnitteleva Moriarty on tasaveroinen vastus Sherlockille niin juonittelijana kuin valkokangashurmurina. Lisäksi salapoliisein apuna ryntäilee Noomi Rapacen näyttelemä ennustajaeukko Simza Heron, mutta käsikirjoittajat Michele ja Kieran Mulroney tai ohjaaja Ritchie eivät näytä keksineen hänelle juurikaan tekemistä.
Näyttelijöistä ja roolihenkilöistä on syytä puhua jo ihan siksikin, että vaikka Moriartyn varjoleikki on olevinaan pirullinen nerokas, elokuvasta puuttuu vieteri, joka potkisi siihen kyytiä. Siksi palaankin alussa esitettyyn kysymykseen siitä, mikä on Sherlockin ydin, koska ei se näytä olevan ainakaan aivojumppailu.
Sen sijaan, että tarina vyöryisi eteenpäin karanneen junan, putoavan omenan tai edes alamäkeen vierivän maitopurkin lailla, se pysähtelee jatkuvasti. Välillä pysähdytään taistelukohtauksiin, välillä sanansäilän kalisteluun. Edellisessä sortimentissa nähdään niin monta superhidastettua kohtausta (jjjjjuuuuuuuooooooookkkkkkksssssseeeeeeee kkkkkkkaaaaaaarrrrrrrrkkkkkkkuuuuuuuunnnnnnn!), että haluaisin esittää niiden kuvaamiseen käytettävälle Phantom-kameralle käyttökieltoa esimerkiksi kolmen vuoden ajaksi.
Vaikka Downey ja Law ovat sinänsä vallan viihdyttävä parivaljakko, olisi heidän ympärilleen voinut rakentaa enemmän… noh, elokuvaa. Tavallaan Game of Shadows osoittaa, että Sherlockin maailma kestää aikamoista vanuttelua suuntaan jos toiseenkin. Joku voisi hermostua siitä, miten Watson räiskii saksalaisia kumoon konetuliaseella kuin Arnold aikanaan Terminator 2:ssa, mutta oikeastaan edes siinä ei mennä tarpeeksi pitkälle pyhäinhäväistyksen suuntaan, että tulkinta muuttuisi kiinnostavaksi.
Tuskin tarvitsee edes mainita, että lopussa katsojalle ei jätetä pienintäkään epäselvyyttä siitä, onko jatkoa tulossa. Se on sääli, sillä ennen ylimääräistä loppukohtausta nähdään yksinkertaisuudessaan elegantti ja tehokas lähikuva Jude Law’n kasvoista, kun hän tajuaa elämänkumppaninsa kohtalon.
PlusMiinusNolla
+ Ennemmin Robert Downey Junioria ja Jude Law’ta katselee kuin jonottaa kaupassa voita joulun alla
- Hirmusti rytisee ja jytäjää, mutta se tuntuu kovin merkityksettömältä
- Ensimmäinen oli parempi, oli oli!
Arvostelija: Olli Sulopuisto
- 1.
-
Ei kai tuo viimeinen lause ollut millään tavalla spoileri?
- 2.
-
Kiitos tuosta viimeisestä lauseesta. Mulkku.
- 3.
-
Kiitokset minultakin, perkele.
- 4.
-
Tatu Junnin arvostelut ovat parempia.
- 5.
-
Nyt on kaikkien joulu pilalla, kun tiedätään jonkun kohtalon paljastuvan. Omakin näppäimistö vioittuu kyynelten vuoksi.
- 6.
-
Aika autopilotilta kuulostaa. Taidan skipata ja pikakelata videolla aikanaan…
- 7.
-
No jos olette Sherlock Holmes kirjoja lukeneet tai sarjaa katsoneet, niin tuo ”spoileri” oli yhtä odotettavissa, kuin Titanicin uppoaminen.
- 8.
-
Niin ja kaikkihan ovat automaattisesti lukeneet kirjat ja katsoneet sarjat. Juu-u
- 9.
-
Hah hah. Menittepä nyt vikaan, te ensimmäiset kommentoijat, haukkuessanne artikkelin laatijaa hänen spoilailuistaan. Kirjoittaja on oikein ovelasti jättänyt mainitsematta, kuoleeko Holmes vai eikö lopussa, sekä sen, onko sarjalle tulossa jatkoa.
- 10.
-
Kyl meni tää arvostelu ihan metsään.. Sherlock oli kyl vuoden vauhdikkaampia ja viihdyttävimpiä elokuvia tänä vuonna. Kakkonen päihitti ykkösen kyl ihan selvästi. Likinäköinen arvostelu, hyi.
- 11.
-
8. Katso sana: Yleissivistys
- 12.
-
^Sherlock-kirjojen lukeminen ei tosiaankaan kuulu yleissivistykseen. :-D Onhan ne klassikkoja, mutta jos lukeminen olisi ehdoton must olisi se peruskoulun opetussuunnitelmassa.
- 13.
-
Eikös tuolla viimeisellä lauseella tarkoitettu ENNEN YLIMÄÄRÄISTÄ _LOPPUKOHTAUSTA tulevaa kohtausta? Kävin katsomassa ja hyvähän se oli.
- 14.
-
Aika pihalla oli arvostelija. Ekaa noin puolta tuntia lukuunottamatta on aika paha vaatia tällaiselta action-rymistelyltä enempää. Ja se super-duper slow motion -pätkä oli elokuvan paras action-kohtaus. Heittämällä.
- 15.
-
Hyvä arvostelu. Uusimmassa Sherlock Holmesissa ei ole Sherlock Holmesin ydintä - aivojumppaa - juuri ollenkaan. Toisekseen siinä ei ole kunnollista elokuvallista otettakaan, juoni on juosten kustu ja täysin ennalta-arvattava. Hömelöt onelinerit ovat muka hauskoja - tai se kun Sherlock pukeutuu milloin verhoksi, tuoliksi tai naiseksi. Wow. Elokuva saanee hyväksynnän niiden joukossa, jotka käyvät kerran vuodessa katsomassa leffan teatterissa.
- 16.
-
Siis tämähän oli erittäin viihdyttävä leffa. Tosi on, ettei se ole kovinkaan autenttinen Sherlock Holmes-elokuva, mutta kun tuota loppujen lopuksi aika pientä juttua ei ajattele, piilee väärän nimen alla todella hyvä elokuva. Tosi on myös, että hidastuksia oli myös liikaa, mutta A Game of Shadows tarjosi paljon uuttakin verrattuna ”vastaaviin” elokuviin.
(mahdollisia spoilereita alla)
Itse esimerkiksi tykkäsin rakenteesta, jossa joku, yleensä Holmes, teki jotain aluksi käsittämätöntä, mutta muutaman minuutin jälkeen se selitetään aivan nerokkaalla tavalla, antaen samalla syvempää persoonallisuutta hahmoille. Sekä toisinpäin, kun Holmes suunnittelee taistelun, vaikkakin hieman kliseisellä tavalla, se toimii, ja välillä yllättää.
Sopiva ripaus huumoria eikä vaivautuneita one-linereitä joka toinen minuutti pelastivat myöskin tämän elokuvan ylenpalttiselta synkkyydeltä aika ajoin.
Itse antaisin 4/5, tiivistettynä erittäin hyvä elokuva väärällä nimellä ja muutamalla ylimääräisellä hidastuskohtauksella.
- 17.
-
Liikaa hidastuksia? Se - oli - täydellinen, kuvaus antaa päähenkilöstä mahtavan kuvan ja tuo dramatiikkaa useisiin kohtauksiin, ei missään nimessä liikaa, huumoriakin sopivasti.
Lisäksi hienoa ettei holmesia esitetä näissä elokuvissa ooppium viulistina.
Samaa mieltä Daputin kanssa, 4/5
- 18.
-
Itse annan 4 tähteä viidestä jos piditte ensimmöisestä elokuvasta niin varmasti pidätte tästäkin. Älkää uskoko tähän elokuva arvosteluun. Se oli parempi kuin arvostelija antaa ymmrätää OLI OLI
- 19.
-
olli sulopuisto olis arvaamattakin tehny paremman leffan. todella vakavasti otettava arvostelu.
- 20.
-
olli sulopuisto olis arvaamattakin tehny paremman leffan. todella vakavasti otettava arvostelu.
Kommentit
Keskustelut
Facebook