Arvostelu: The Avengers on mainio supersankarielokuva, mutta ei kaikille

24.4.2012

Ensi-ilta: 27.4.2012
Alkuperäisnimi: The Avengers
Ohjaaja: Joss Whedon
Käsikirjoittaja: Zack Penn & Joss Whedon (lähdemateriaalina Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma sarjakuva)
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Evans, Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson, Jeremy Renner, Tom Hiddleston, Stellan Skarsgård, Cobie Smulders, Clark Gregg & Samuel L. Jackson
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12

Supersankareita on aina leimannut outo ominaisuus: trikoopellet ovat kovia liittoutumaan, mutta vasta kun kaveria on vedetty turpaan väärinkäsityksen tai ihan vaan vittumaisen luonteen takia. Nyt tämä sosiologeja jo vuosikymmeniä kummastuttanut kuvio nähdään myös valkokankaalla, kun The Avengers saa kauan odotetun ensi-iltansa.

Marvel-kustantamon Kostajat-sarjakuvaan perustuvaa The Avengersia on pohjustettu viime vuosina viidellä elokuvalla. Iron Man 1-2 (2008, 2010), The Incredible Hulk (2008), Thor (2011) ja Captain America: The First Avenger (2011) kannattaa totisesti katsoa ennen elokuvateatteriin lähtemistä, sillä The Avengers ei liiemmin selittele hahmojensa taustoja tai tarinansa alkutilannetta. Tämä on asioihin vihkiytyneen supersankarifanin näkökulmasta toki vain hyvä asia, mutta erikoistehosteita vilisevää toimintapätkää katsomaan saapunut googlaa salin pimeydessä ”tesseraktia”, ”asgardia” ja ”shieldiä” tuskanhiki otsalla. The Avengers ei siis ole kaikkien elokuva, mutta kohderyhmällensä se maistuu varmasti. Tämän lupauksen uskallan tehdä yli 20 vuoden Marvel-harrastuksen pohjalta.

Thorissa ulottuvuuksien väliseen pimeyteen kadonnut Loki (Tom Hiddleston) tekee The Avengersissa paluun Maapallolle. Kohteenaan hänellä on Captain America: The First Avengerissa esitelty ihmekuutio Tesserakti, jonka luikurijumala saakin leikiten haltuunsa tohtori Selvigin (Stellan Skarsgård) johtamalta tutkijaryhmältä. S.H.I.E.L.D.-johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) julistaa ihmiskunnan joutuneen sotaan ja käynnistää Iron Man -elokuvissa esitellyn Kostajat-hankkeen… Tämä kaikki nähdään ennen kuin elokuvan nimi on edes ehtinyt valkokankaalle, ja sen jälkeen vauhti vaan kiihtyy.

Hyvällä tavalla höpsö ja oman huumoriarvonsa tiedostava The Avengers on sarjakuvafanien toisille faneille tekemä ison luokan tieteisseikkailu, jota katsoessa popcornit unohtuvat kulhoon. Kaikesta paistaa läpi rakkaus ja kunnioitus lähdemateriaalia kohtaan. Kyseessä on ehdottomasti Marvel Studiosin paras elokuva, joka jättää taaksensa jopa Jon Favreaun ensimmäisen Iron Manin.

Moni on etukäteen pelännyt miten Buffy, vampyyrintappajan ja Fireflyn kaltaisilla televisiotuotannoilla kannuksensa ansainnut Joss Whedon selviää valkokankaan asettamista haasteista. Nämä huolet osoittautuvat turhiksi jo elokuvan ensimetreillä. Toiminta on näyttävää ja taistelukohtaukset ihailtavan selkeitä. Parhaimmillaan meno äityy Transformers-luokan tuho-oopperaksi, mutta onneksi Whedonia on siunattu huomattavasti suuremmilla aivoilla ja sydämellä kuin Michael Bayta. Tuhoisia tapahtumia seuratessa katsoja jännittää tällä kertaa muutakin kuin montako tehostehessua on polttanut itsensä loppuun, jotta kaikki valkokankaalla pyörivät pikselit on saatu järjestykseen.

Toisin kuin ensimmäiset trailerit antoivat ymmärtää, The Avengersissa riittää tapahtumapaikkoja aina metsästä merenpohjaan ja Intian slummista S.H.I.E.L.D:in Helicarrier-alukseen. Elokuvaa ei siis ole kuvattu ”yhdellä kadunpätkällä”, kuten jotkut ovat pelänneet. New Yorkin kaduille päästään vasta elokuvan lopussa, kun ulottuvuuksien välinen sota Lokin liittolaisten ja Kostajien välillä käynnistyy.

HULK

Kapteeni Amerikka (Chris Evans), Rautamies (Robert Downey Jr.), Thor (Chris Hemsworth), Bruce Banner / Hulk (Mark Ruffalo), Nick Fury, Haukansilmä (Jeremy Renner), Musta Leski (Scarlett Johansson), Maria Hill (Cobie Smulders), Loki, Phil ”Agentti” Coulson (Clark Gregg)… The Avengersissa on kymmenkunta avainhahmoa, mutta silti elokuva välttää hienosti supersankariseikkailujen pahimman sudenkuopan.

Käsikirjoittajat Zak Penn ja Joss Whedon ovat onnistuneet keksimään jokaiselle päähenkilölle tekemistä, eikä hahmoja ei ole kelpuutettu mukaan vain mainosarvon takia. Sankareiden erilaiset persoonat pääsevät hyvin esiin näppärästi kirjoitetuissa dialogeissa, ja esimerkiksi Hulkista revitään hyvää huumoria. Turhat cameot on siivottu pois (toki sentään Stan Lee on mukana), ja näin ollen The Avengers on tuhannesti taidokkaampi tiimielokuva kuin vaikkapa 20th Century Foxin nyt entistäkin kömpelömmiltä tuntuvat X-Men -filmatisoinnit. Ainoastaan S.H.I.E.L.D-jermu Nick Fury ja hänen alaisensa Maria Hill jäävät hieman statisteiksi ja tallautuvat kiinnostavampien hahmojen jalkoihin.

Supersankaritarinoiden klassisen kaavan mukaisesti sankarit päätyvät tietenkin tukkanuottasille ennen yhteisen vihollisen kohtaamista, ja etenkin Thorin ja Rautamiehen taistelu on komeaa katseltavaa. Vastavuoroisesti tiedenerot Tony Stark ja Bruce Banner löytävät toisistaan ystävät. Musta Leski ja Haukansilmä puolestaan jakavat vahvan siteen, jonka luonnetta ei valkokankaalla täysin paljasteta. Pakollista romanssia ei The Avengersiin ole onneksi kirjoitettu, mitä nyt Pepper Potts (Gwyneth Paltrow) käy nopeasti muistuttamassa, että Tony Starkilla on edelleen sydän.

Vaikka Robert Downey Jr. meinaakin alati varastaa show’n Starkina, eivät muut näyttelijät tai hahmot jää kovin pahasti hänen varjoonsa. Etenkin Marvelin kanssa raha-asioista riitaantuneen Edward Nortonin korvannut Mark Ruffalo tekee yllättävän hyvän roolin Bruce Bannerina. Hänen esittämäänsä Hulkia olisi mieluusti katsellut enemmänkin. Saman voi sanoa Jeremy Rennerin Clint ”Haukansilmä” Bartonista, joka jää valitettavasti hieman liikaa taka-alalle Lokin juonitteluiden takia. Onneksi hahmo pääsee sentään askeleen lähemmäs valokeilaa elokuvan loppupuolella.

Niin maistuva elokuva kuin The Avengers onkin, pitää sille antaa tarinankerronnasta pyyhkeitä. Koko konflikti ratkeaa loppupuolella vähän turhankin helposti ja Lokin kanssa liittoutuneet avaruusolennot jäävät turhan persoonattomiksi. Vähän vaivaantuneen olon jättää myös Stuttgartiin sijoittuva kohtaus, jossa saksalaisvanhus pistää kampoihin isottelevalle Lokille Hitleriin viitaten. Tyylirikkoja ei kuitenkaan jää kovin pitkäksi aikaa murehtimaan, kun hetken päästä jo nähdään miten Thor hakkaa Rautamiestä ruttuun Mjölnirillä, Kapteeni Amerikka jakaa taistelukäskyjä tiimitovereilleen ja Hulk riepottelee Loki-parkaa pitkin taistelutannerta.

PlusMiinusNolla

+ Erinomaista supersankariviihdettä.
+ Hulk ja Rautamies
- Tarinaa olisi voinut rikastaa
0 3D on ihan ok, mutta lähtökohtaisesti turha kiusa. Onneksi elokuvasta tuodaan Suomeen myös 2D-versio.

Arvostelija: Tatu Junni

Lue myös:

Kostajat kokoon! Esittelyssä The Avengersin jäsenet

Kostajat-sarjakuvan lyhyt oppimäärä luettavaksi ennen The Avengersin ensi-iltaa

Tagit: The Avengers, Joss Whedon, Kostajat

Uusimmat jutut

1.

”The Avengersissa riittää tapahtumapaikkoja aina metsästä merenpohjaan ja Intian slummista S.H.I.E.L.D:in Helicarrier-alukseen. Elokuvaa ei siis ole kuvattu ”yhdellä kadunpätkällä”, kuten jotkut ovat pelänneet.”

Tapahtumapaikkoja toki riittää, mutta varsinaiset toimintakohtaukset ovat kaikki hyvin ahtaan ja täyteenjemmatun tuntuisia; Helicarrier-kohtaus, parin minuutin metsätappelu + sitten se lopun kaupunkitaistelu, joka kaikesta huolimatta tuntuu tuolta yhdeltä kadunpätkältä vaikka koko Manhattan siinä kuulemma on taistelukenttänä.
Flattina kuvattu elokuva ottaa kankaalta heti molemminpuolin niin paljon tilaa pois että tuntuu kuinka tavaraa jäisi paljon freimien ulkopuolelle ja tuloksena on sitten ahtaunut ja ”pieni” fiilis kun riittää että kaksi tyyppiä on ruudulla ja muuta ei tunnu mahtuvankaan.
Juurikin tuossa lopun citysodassa tuntuu että jatkuvasti ollaan talojen välissä ahtautuneena mätkimässä cgi-eimitään ja bensapalloräjähdyksiä. Toki siellä Iron Man lentelee Hulkin kanssa toimistorakennusten välissä, mutta muuten kaikki ei lentotaitoiset pysyvät maan rajassa yhtenä kökkönä mätkimässä vastustajia, jotka ovat niin geneeristä tykinruokaa että on vaikea innostua.

Ei nyt kuitenkaan huono leffa, viihdyttävää settiä näyttelijöiden toimesta ja varmasti sarjisfanit ja mieslapset pitävät. Ja onhan tässä räjähdyksiä parin sadan miljoonan edestä, se oikeastaan nykyään riittää aika monelle. Ei kuitenkaan millään tavalla ”eeppistä”, kuten varmasti jokainen nörtti tulee vaahtoamaan jo tuon premissin perusteella.

2.

Kauhea valitus aina tosta 3D:stä. Kas kun ei valiteta, että miksi Avagers ole mykkä/mustavalkoelokuva. Elokuva on vaslmistunut 2012 valmistunut suuren budjetin toimintaeepos. Olisi vaan niin väärin jättää #D:tä hyödyntymättä. Ihan samasta syystä kun enemmistö nykypäivän elokuvista ei ole mustavalkoisia.

3.

Värit eivät valu pitkin nenänvartta toisin kuin 3D-lasit. Värit eivät tummenna - värejä. Värit eivät lisää elokuvalipun hintaa. Värit eivät ole turhaa kikkailua.

4.

Jos värien näkemiseen vaadittaisiin myös epämukavat erikoislasit, niin mieluummin katsoisin sitten elokuvat mustavalkoisina. Mutta onneksi näin ei ole, eikä tarvitsisi olla muidenkaan juttujen kohdalla, joten keskittyisivät vaikka kehittämään lasitonta 3D:tä niin että tilanne paranee joskus.

5.

Avengers on kuvattu 2D:nä ja jälkikäteen konvertoitu 3D:ksi. Näyttää automaattisesti kökömmältä kuin aidosti 3D:nä kuvatut elokuvat, kuten esim. Avatar ja Hugo. Omituinen valinta oli myös näin iso ja monen hahmon elokuva kuvata/julkaista 16:9 kuvasuhteella, eikä valkankaisiin sopivalla leveämmällä 2.35:1 kuvasuhteella, kuten esim. Iron Man ja Thor -elokuvissa.

6.

Itsekin mieluiten katselen 2D:tä kuin kolmedeetä. Syistä että:
* Itselläni 3D-leffoissa on aina pieni haamukuva-meininki ja tuntuu, että silmät menee ristiin.
* Kakkuloiden kanssa joutuu säätämään, varsinkin kun alla on oikeat lasini.
* Kakkulat heijastavat omat silmäni ja ovat 99% tapauksista käsittämättömän paskaiset&naarmuiset.
* Kuva on tummempi ja tässä Avengerissakin tummat metsäkohtaukset oli lähestulkoon katsomiskelvottomia.

7.

Leffa oli hyvä ja mahtavaa läppääki iskettiin välillä. varsinkin hulk ja iron man olivat loistavia! ****

8.

Mainio elokuva!

…MUTTA missä oli 3D?!?!?! Otin monta kertaa elokuvan aikana lasit pois päästä, koska tuplalasitus painoi niin pahasti nenää. Ainut minkä katsominen ilman laseja oli vaikee oli karmean värinen keltainen tekstitys.

9.

” Kyseessä on ehdottomasti Marvel Studiosin paras elokuva” ”Whedonia on siunattu huomattavasti suuremmilla aivoilla ja sydämellä kuin Michael Bayta” ”näin ollen The Avengers on tuhannesti taidokkaampi tiimielokuva kuin vaikkapa 20th Century Foxin nyt entistäkin kömpelömmiltä tuntuvat X-Men -filmatisoinnit” kylläpä tehdään vertailuja..