Arvostelu: Visuaalinen ja viihdyttävä John Carter kärsii heikosta roolituksesta
8.3.2012
Ensi-ilta: 9.3.2012
Alkuperäisnimi: John Carter
Ohjaaja: Andrew Stanton
Käsikirjoittaja: Andrew Stanton, Mark Andrews ja Michael Chabon
Pääosissa: Taylor Kitsch, Lynn Collins, Samantha Morton, Mark Strong, Ciaran Hinds, Dominic West, Thomas Haden Church ja Willem Dafoe
Pituus: 133 minuuttia
Ikäraja: K12
![]()
John Carter, tuo avaruuden Tarzan, on vuosien uurastuksen jälkeen onnistunut vihdoinkin loikkaamaan romaaneista valkokankaalle. Lopputulos ei ole se tieteisseikkailujen uusi virstanpylväs, johon elokuvassa olisi potentiaalia, mutta tarjolla on kyllä ihan viihdyttävä parituntinen.
John Carter on kirjailija Edgar Rice Burroughsin toiseksi tunnetuin romaanihahmo heti apinoiden kuninkaan jälkeen. Walt Disney Picturesin tuore elokuva pohjautuu ensimmäiseen John Carter -kirjaan Marsin prinsessa (tunnettu myös nimellä Marsin sankari), joka ilmestyi lähes sata vuotta sitten. Se kertoo maapallolta Marsin kamaralle mystisesti siirtyvästä USA:n sisällissodan kapteeni John Carterista, josta tulee pian koko planeetan tuntema sotasankari.
Burroughsin niin sanottu Barsoom-kirjasarja on saattanut mennä monelta ohi suomennosten heikon saatavuuden takia. Into-kustantamo on kuitenkin rientänyt apuun ja julkaissut John Carterin ensi-illan alla kaksi ensimmäistä kirjaa uusilla suomennoksilla ja kansilla. Nähtäväksi jää, saako Disneyn suurelokuva yleisön innostumaan 1900-luvun alun tieteistarinoista. Toivottavasti, sillä vanhanaikaisuudestaan huolimatta - tai sen ansiosta - romaanit ovat mielenkiintoinen aikamatka sci-fin alkulähteille.

Moni Edgar Rice Burroughsin idea on kelpuutettu mukaan Andrew Stantonin, Mark Andrewsin ja Michael Chabonin käsikirjoittamaan elokuvaan, mutta paljon on myös pistetty uusiksi. Jopa niin paljon, että Marsin prinsessa -romaanin juuri ennen elokuvan näkemistä lukenutta alkoi jurppia muutamassa kohtaa pahemman kerran. Toki jo traileri paljasti John Carterin otellessa Marsin valkoisia apinoita vastaan, että muutoksia on tehty ja mutkia suoristettu. Moni muokkauksista onkin ollut ehdottomasti tarpeen, sillä Burroughsin romaani ei olisi millään kääntynyt elokuvaksi suoraan. Se tarjoaa yksinkertaisesti liian monta juonenkäännettä, liian useita taisteluja, liian monta matkaa paikasta toiseen ja – ennen kaikkea – liian puisevan päähenkilön.
Edgar Rice Burroughsin kirjoissa John Carter on lujanyrkkinen, mutta persoonaton herrasmiesjenkki, joka tekee planeetalla kuin planeetalla mitä miehen tehtävä on. Andrew Stantonin ohjaamassa elokuvassa Carter on huomattavasti pahemmin kuutamolla. Entinen konfederaatin kapteeni on menettänyt sodassa perheensä lisäksi uskonsa jaloihin aatteisiin. Marsin pinnalle päästyään Carter kiukuttelee ja murjottaa, kunnes rakkaus prinsessa Dejah Thorikseen saa miehen selkärangan suortumaan. Kasvukertomus on hieman kömpelö ja turhan suoraviivainen, mutta petaa tuntuvasti lihaa avaruuden Tarzanin luiden ylle ja tekee samalla hahmosta kiinnostavamman kuin romaaneissa.

Tähän mennessä X-Men Origins: Wolverinesta parhaiten tunnettu Taylor Kitsch on ulkoisesti erinomainen John Carter, mutta ei järin karismaattinen näyttelijä. Elokuva pysyy miehen harteilla kuitenkin jotakuinkin hyvin. Huomattavasti enemmän katseluelämystä häiritsee ylinäyttelemiselle perso Lynn Collins, joka vastaa mielikuvaa Burroughsin ylväästä Dejah Thoriksesta vain ulkoisesti. Muissa päärooleissa huseeraavat Dominic West ja Mark Strong tekevät tusinaroolit, mutta täyttävät ne kiitettävästi.
John Carter on visuaalisesti komea seikkailu, joka viihdyttää sangen onnistuneesti alusta loppuun asti. Varsinaisen vaikuttava se ei kuitenkaan ole, sillä elokuvan sankaripari ei voita katsojaa kunnolla puolelleen missään vaiheessa ja tarinakin etenee paikoin turhan kiireisesti. Kenties käsikirjoituksesta olisi voinut riisua suosiolla joitakin hahmoja ja käänteitä, jotta jäljelle jääneet elementit olisivat nousseet tuntuvampaan asemaan.
John Carterin loppu petaa jatko-osaa harvinaisen räikeästi. Tosin niin teki myös Edgar Rice Burroughsin romaanikin aikoinaan, joten suotakoon tämä. Ja kyllä, mielellään tätä enemmänkin näkisi nyt, kun pakolliset esittelyt on suoritettu ja syventyminen Marsiin voi alkaa.
PlusMiinusNolla
+ 79 vuoden tuotantolimbon jälkeen John Carter on vihdoin valkokankaalla
+ Visuaalisesti näyttävä ja viihdyttävä
- Päänäyttelijät jättävät toivomisen varaa
- Tarinassa joskus vähemmän on enemmän
Arvostelija: Tatu Junni
- 1.
-
Nämä ns. arviot tällaisista elokuvista on kun vettä hanhen selkään kaatasis. Ei saa mitään irti tuosta arviosta ainakaan meikäläinen. Pelottavaa on se että Burroughsin kirjat ovat niin vietävän mukaansa tempaavia omassa lapsellisessa typeryydessään mutta elokuvan keinoin ja varsinkin ”uskottavuuden” nimissä tehdyt muutokset eivät välttämättä toimi kuten on ajateltu. Burroughsin maailmassahan viidakko tuntuu siltä kun tapahtumat tapahtuisivat takapihalla ja sattumanvaraisia kohtaamisia esim. Mars kirjoissa jossa sentään puhutaan koko planeetasta on matemaattisesti laskettuna mahdoton määrä. Seksuaalista jännitettähän kirjoista ei löydä lainkaan ja kukaan ei pasko tai tee mitään ns. normaalia. Tarzanhan on todellinen pökkelö hahmona mutta kait sen pitääkin olla jos on apinoiden ”poika”. Mars kirjoissahan on enemmän jo yritetty tehdä tarinasta eeppisempää ja jotain siitä on varastettu esim. Star Wars:iin…
Elokuvaa kyynisesti odottaen ja pahinta peläten sitä käyn katsomaan. - 2.
-
Minä en puolestani saanut mitään irti kommentistasi. Mitä yritit sanoa?
- 3.
-
Onko ne vihreät muijat nyt sitten rinnat paljaana kuten kirjoissa? Ja onko sillä vihrean rotuisilla yleensäkin ne 4 kättä kuten kirjoissa? Jos ei niin miksi tämä yleensä on tehty.
- 4.
-
Niin ja miten niin ”kirjojen vaikea saatavuus”? Eiköhän nuo ole ollut/ovat ihan kaikissa kirjastoissa aina olleet lainattavina, tuskin Vantaa mikään poikkeus tuossa ole ollut.
Itse luin nämä siinä 70/80-luvun vaihteessa.
- 5.
-
Eip, vaatteet on päällä, eikä John Carterkaan kekkuloi alasti. Neljä kättä sentään löytyy!
- 6.
-
kaipa tuo pitää katsoa. Kirjat lukeneena voin sanoa että ärsyttävintä niissä oli se loputon pelasta prinsessa tarina. Prinsessa pelastetaan ja VOI VI,,U seuraavalla sivulla se kaapataan taas. Taitaa barsomissa olla aika kuppaisen näköiset pimut kun samaa akkaa jahtaan noin arviolta kaikki miehet. Ei silleen, vanha kirja sarja missä oli mielenkiintoisia ideoita. Toivottavasti leffa toimii edes jotenkin
































Kommentit
Keskustelut
Facebook