Miehen työ

23.2.2007

elokuva, prostituutio, ihmissuhteet, suomalaiset miehet, remontti, alkoholi, liljat, terveys

Elokuva-alalla työskentelevä kaverini luonnehti Aleksi Salmenperän esikoispitkää Lapsia ja aikuisia sanomalla ”Sehän on yksi harvoista oikeista elokuvista, jota tässä maassa on viime vuosina tehty”. Pitäisi varmaan kysyä hänen mielipidettänsä Miehen työstä, sillä taso ei ole ainakaan laskenut.

Juha (Tommi Korpela) on suomalainen mies. Niin suomalainen, että kun hän saa potkut työpaikaltaan, Juha ei uskalla kertoa siitä kotona vaimolleen Katjalle (Maria Heiskanen). Sen sijaan hän kehittelee hätävalheita, jotka johtavat uusiin, ei-niin-valkoisiin valheisiin. Rahanlähteitä epätoivoisesti etsivä Juha on nimittäin keksinyt heittää pimeää remonttikeikkaa.

Asiakkaita vain eivät kiinnosta remontit yhtä paljon kuin Juhan 188-senttinen ja 85-kiloinen vartalo. Juhan kaveri, alkoholille perso taksikuski Olli (Jani Volanen) tietää asiasta, hänet kun on värvätty parittajaksi. Mutta vaimolle asiasta ei kerrota, ei sitten millään. Kasvot on säilytettävä, vaikka ihmissuhteet, itsekunnioitus ja terveys menisivät.

Miehen työn aihe on raflaava, mutta teema arkinen. Juhan prostituutio ei ole samanlainen yhteiskunnallinen kommentti kuin vaikka Lukas Moodyssonin Lilja 4-everin päähenkilön tapauksessa. Se on pikemminkin kerronnallinen keino, tapa konkretisoida äärimmäinen ahdinko. Muista viimeaikaisista elokuvista Miehen työ tuo mieleen Björn Rungen Suusta suuhun ja Aku Louhimiehen Valkoisen kaupungin, joiden kanssa yhteistä on näyttelijäkeskeisen muodon lisäksi synkkä mutta silti toiveikas tarina.

Salmenperän kirjoittama ja ohjaama elokuva on kaikinpuolin onnistunut. Se näyttää ja kuulostaa hyvältä, eikä näyttelijäsuorituksista löydy falskiutta, ylilyöntejä tai alinäyttelemistä. Volasen ja Korpelan yhteispeli on saumatonta, kuten pitkään yhdessä työskenneiltä kavereilta sopii odottaakin. Ja jos miesten välisissä kohtauksissa on vähän pilkettä silmäkulmassa - alkupuolella enemmänkin -, Heiskanen ankkuroi väsyneenä äitinä koko elokuvan vankasti todellisuuteen.

Olli Sulopuisto