City of Men - arvostelu

13.10.2006

elokuva, ghetot, tyyli, musiikki, slummit, väkivalta, Jumala, näyttelijä, seksi, kamerat

Fernando Meirellesin ja Katia Lundin vuonna 2002 ohjaama tositapahtumiin perustuva City of God on yksi niistä harvoista elokuvista jota voidaan suosiolla kutsua moderniksi mestariteokseksi. Se on viihdyttävä, koskettava, raaka ja realistinen kuvaus Rio De Janeiron pahamaineisesta ghetosta, Jumalan kaupungista. Poliiseilla ei ole mitään asiaa slummiin, koska jengit määräävät tahdin. Kaupungin jokaisella asukkaalla on aseita, jotta he eivät vaikuttaisi heikoilta muihin verrattaessa. Köyhyys ja nälkä, sairaudet ja kuolema, raiskaukset ja ryöstöt, murhat ja valtasodat; kaikki nämä ovat jokapäiväistä elämää ghetossa. Tulevaisuus ei siis näytä valoisalta slummin asukkaille. City of God on vajaat kaksi tuntia kestävä elokuva, joka voisi olla kymenen kertaa yhtä pitkä. Se koostui useista pienistä tarinoista joissa esiintyi monia samoja henkilöitä. Sen sijaan että elokuvalle olisi tehty jatko-osa, luotiin tv-sarja City of Men.

City of Menissä nähtävä Jumalan kaupunki on muuttunut 80 -luvun ankarista jengisodista. Ihmisiä ei enää tapeta vain siksi että ihmiset voidaan tappaa. Jengit sotivat kyllä keskenään ja ruumiita kasaantuu, mutta täysin viattomien uhrien määrä on laskenut. Ghetto on silti helposti yksi kaikkein vaarallisimmista alueista koko maailmassa. Acerola (Douglas Silva, City of Godissa hän esitti nuorta verenhimoista gangsteria, Li’l Dicea) ja Laranjinha (Darlan Cunha, myöskin tuttu alkuperäisestä elokuvasta; hän esitti Pihviä, nuorta poikaa joka sai todistaa olevansa mies ampumalla haavoittuneen lapsen) ovat n. 14 vuotiaat ystävykset jotka seuraavat kaupunginosansa tapahtumia ja joutuvat jatkuvasti ongelmiin seikkailunhaluisuutensa ja rohkeutensa vuoksi. City of Men on heidän tarina.

City of Menin kaksi ensimmäistä kautta on nyt julkaistu tupla-DVD:n muodossa. Ensimmäinen kausi on neljän jakson mittainen ja toinen kausi viiden. Sarjan jaksot ovat puolentunnin kestoisia ja käsittelevät useita eri teemoja. Esim. ensimmäisen kauden viimeinen jakso käsittelee Rio De Janeiron rikkaiden ja köyhien eroja. (Kyseinen jakso on muuten yksistäänkin jo pienoinen mestariteos). Muita käsiteltäviä aiheita ovat mm. lauantai-illan tanssit, kirjeen vieminen Brasilian presidentille ja gheton postijärjestelmä. Onkin todella hyvä että tekijät eivät ole tehneet jokaisesta jaksosta täysin samanlaista, vaan ovat suosiolla valinneet aiheikseen hieman poikkeavia teemoja. Tämä pitää katsojan kiinnostuneena, koska kuvittele mitä seuraisi siitä, jos joutuisit katsomaan ahtaita paskaisia katuja täynnä huutavia ihmisiä yhdeksän jakson verran ilman että mitään erikoista tapahtuisi. Siihen kyllästyy erittäin helposti.

Jokaisen jakson tyyli noudattelee alkuperäisessä elokuvassa nähtyä. Nopeat leikkaukset, kärjistetty värimaailma, kameran hektiset liikkeet ja musiikin käyttö; sarja on siis tyyliltään hyvin uskollinen edeltäjälleen. Sen sisältö ei silti ole samaa luokkaa. Väkivaltaa, seksiä, huumeita ja jengielämää ei seurata läheskään yhtä paljon. Sarja keskittyykin pääosin vain Acerolan ja Laranjinhan tekemisiin. Toki he näkevät ja kokevat kaikkea edellämainituista, mutta ne eivät ole tarinan ydin. Ei, loppujen lopuksi City of Men on tarina heidän aikuistumisestaan. He oppivat virheidensä kautta toimimaan oikein ja noudattamaan oman alueensa sääntöjä. Eli kyseessä on opettavainen kertomus nuorista keskellä helvettiä. Lapsille tarkoitettu aikuisten sarja.

Jokainen jakso on eri ohjaajan käsistä. Tästä johtuen tavat kertoa jaksojen tarinoita vaihtelevat todella paljon (mm. kenen näkökulmasta tapahtumia seurataan, musiikin käyttö tarinan selittämisessä). Näyttävästi ohjaajille on myös annettu valtaa päättää, miten he aikovat tuoda sanomansa esille. Tämän voi nähdä mm. siitä että muutamassa jaksossa haastatellaan kesken kaiken asiaan liittyviä ihmisiä. Kuten toisen kauden toisessa jaksossa, jossa useat naiset purkavat tunteitaan kameralle siitä kuinka heidän miehensä/isänsä/poikansa ovat suljettuna vankilaan. Näin ohjaaja sai lyhyesti mutta kattavasti kerrottua Brasilian vankilasysteemin haittapuolet. Ohjaajien päätösvallan voi myös nähdä siitä että toiset jaksot ovat selvästi nopeatempoisempia, ja tämän takia vaikeammin seurattavia, kuin toiset. Silti, takana on aina yhteinen linja, jossa visuualinen ilme pysyy suurinpiirtein samanlaisena ja tarinan opetus tulee selväksi.

City of Menin näyttelijät ovat täysiä amatöörejä, mutta tarkoituksella. Aivan kuten City of Godin kanssa, ovat lähes kaikki Tv-sarjan näyttelijät poimittu Jumalan kaupungin kaduilta. Tämä siksi että A) he tietävät jo etukäteen millaista elämä ghettossa on, B) he eivät ole tunnettuja joten heihin on helppo samastua, C) näin heidän palkka menee hyvään tarkoitukseen, slummin elinolojen parantamiseen, ja D) näin he saavat myös mahdollisuuden päästä pois karmeista elinoloista. Aivan kuten alkuperäisen elokuvan kanssa, ei tämä esiintyjien kokemattomuus ole näkyvää. He ovat uskottavia, eivätkä ylinäyttele juuri lainkaan. Joten City of Men on hyvä esimerkki siitä, miten hyviä näyttelijöitä tavalliset katujen tallaajat voivat olla, kunhan vaan motivaatio on kohdallaan.

Sarjan ensimmäinen kausi käsittelee enemmän gheton elinoloja ja ihmisten toimeentuloja ja ongelmia, kun taas toinen kausi keskittyy enemmän Acerolan ja Laranjinhan kasvamiseen. Eli seksiin ja kaikkeen mikä pyörii seksin ympärillä. Tältä se ainakin vaikuttaa, mutta pintaa syvemmällä on silti tarina ihmisten jokapäiväisistä ongelmista Rio De Janeirossa. City of Men onkin päähenkilöidensä mukana varttuva sarja jota voi suositella helposti lähes kaikille. Ei kuitenkaan niille jotka eivät siedä yhtään väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Ei sillä että City of Men olisi läheskään yhtä verinen kuin City of God, mutta kyllä tästäkin väkivaltaa löytyy. Siis siinä lapsille ystävällisemmässä muodossa.

Kuva

Kuvanlaatua voisi helposti kuvailla yhdellä sanalla: vaihteleva. Kameran nopeat liikkeet sekoitettuna jatkuvasti muuttuvaan värimaailmaan, sekä joskus liian yli -tai alivalottuneisiin kohtauksiin, luovat normaalia huonomman ilmeen. Toisaalta, tämä on sarjan tyyli, joten mitä sitä hiomaan. Tarkkuutta voisi kuitenkin olla lisää. Kuvasuhde on 1.33:1.

Ääni

Äänenlaatu on kaikinpuolin hyvää. Ääniefektit, dialogit ja musiikki (joka on todella tärkeä osa sarjan tyyliä) kuulostavat juuri siltä kuin pitääkin. Valittamisen aiheena voisi olla levyn Dolby Digital 2.0 raita, mutta toisaalta se hoitaa tehtävänsä sen verran hyvin, että on turha alkaa nipottamaan.

Extrat

Ensimmäiseltä levyltä löytyy traileri ja toiselta kuvagalleria, jossa parin minuutin ajan pyörii kuvia päänäyttelijöistä musiikin soidessa taustalla. Toisin sanoen, lähes olemattomat extrat.

Yhteenveto

City of Men on aikuisten satu lapsille, tarina huonon maailman hyvistä puolista. Rakkautta kuoleman keskellä, hauskanpitoa aseet kädessä; se on paikoittain raaka ja paikoittain hyväsydämminen tarina aikuistumisesta. Levyn takakannessa sanotaan ikärajaksi 11 vuotta, mutta en silti suosittelisi tätä niin nuorille. Sen sijaan 14-15 vuotiaat saattavat jo arvostaa sarjaa ja ymmärtää mitä siinä todella tapahtuu. Sen kaksi ensimmäistä kautta (sarjaa tehtiin yhteensä neljä kautta) ovat ensiluokkaista viihdettä jota on helppo suositella lähes kaikille. Varsinkin kaikille jotka pitivät City of Godista.