James Bond - Thunderball - arvostelu

5.3.2007

elokuva, näyttelijä, käsikirjoitukset, autot, jännitys, loma, Tappelu, myynti

Kaksi ensimmäistä Bond-elokuvaa ohjannut Terence Young teki paluun pomomiehen paikalle sarjan neljännessä elokuvassa Thunderball - Pallosalama. Siinä missä kaksi ensimmäistä Bondia omasivat tietynlaisen vanhahtavan yleisilmeen, oli Guy Hamiltonin ohjaama Goldfinger jo selvästi modernimpi ja nykyaikaisempi. Siksipä olisinkin odottanut Youngin luotsaaman Thunderballin olevan paluuta vanhakantaisemman kerronnan pariin, vaan mitä vielä. Kyseessä taitaa olla sarjan elokuvista ensimmäinen, jossa on näkyvissä jo selviä pöhöttymisen merkkejä. Budjetti oli isompi, kuin kolmessa ensimmäisessä osassa yhteensä, ja kohtaukset sekä juoni eivät jää turhaan nurkkiin nyhväämään. Panokset alkoivat tässä vaiheessa kasvaa jo maailmanmittoihin, mikä tulisi tulevaisuudessa muodostumaan James Bondien vakioksi.

Vedän ylläolevaa tekstiä sen verran takaisin, että en minä Thunderballia ensimmäistä kertaa katsoessani odottanut yhtään mitään. Tuolloin tuskin kouluikäisenä nassikkana en tajunnut ohjaajista hölkäsen pöläystä, vaan tyydyin katselemaan suosikkisankarini edesottamuksia pyyteettömällä ilolla. En valehtele, jos väitän katsoneeni Ukkosmunan aikoinaan kymmeniä kertoja. Siinä mielessä elokuvan katsominen uudestaan yli vuosikymmenen jälkeen olikin mielenkiintoista, sillä aiemmin olin pitänyt tätä koko sarjan parhaana osana. Miten nyt?

Valitettavasti pitää todeta, että niin mainio ja suureellinen seikkailu kuin Thunderball onkin, niin se ei pärjää Goldfingerin sujuvalle charmille tai oikein From Russia With Loven mainiolle agenttitunnelmallekaan. Loistava leffa tämä silti on, eikä vähiten kiehtovan vedenalaisen teemansa ja kauniiden maisemiensa ansiosta. Kerronnan ja juonikuvioiden kasvattaminen toimii myös pääsääntöisesti hyvin ja se antaa tapahtumille mahtipontisempaa fiilistä. Pääroistona on tällä kertaa rikollisjärjestö SPECTREN kätyri #2, Emilio Largo (Adolfo Celi), jonka tehtävänä on kaapata NATOlta kaksi atomipommia ja kiristää niiden avulla satojen miljoonien lunnaat. Mikäli vaatimuksiin ei suostuta, uhkaavat pahalaiset räjäyttää jonkun suurkaupungin ajasta ikuisuuteen. Tätä ei voi luonnollisestikaan hyväksyä, joten maailman kovin jätkä ja munakkain naistenmies James Bond (Sean Connery) hälytetään lomalta maailmaa pelastamaan.

Juoni on periaatteessa aivan peruskauraa. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun maailmaa pommeilla uhataan. Bondeihin moinen istuu toki oikein mainiosti ja roistojen asettaman aikarajan umpeutumista odotellessa ehtii jännätä kerran jos toisenkin. Tai siis ehtisi, mikäli en osaisi elokuvan jokaista kohtausta ja repliikkiä käytännöllisesti katsoen ulkoa. Te, rakkaat neitseelliset lukijani, sen sijaan voitte olla varmoja takuuvarmasta Bond-nautinnosta kaikkine tuttuine elementteineen. Q (Desmond Llewelyn) varustaa sankariamme taas muutamilla kivoilla vehkeillä ja onpa kuvioissa mukana myös Goldfingeristä tuttu Aston Martinkin - joskin huomattavasti pienemmässä roolissa. Mainittakoon myös, että Thunderball sai Oscarin erikoistehosteistaan. SPECTREN kissaa silittelevä kasvoton pomo on myös paikallaan, kuten myös sankarin ja konnan kohtaaminen kasinon korttipöydässä. Sean Conneryn roolisuoritus on tuttuun tapaan sekä sopivan jämäkkä että irtonaisen tyylikäs. Naiset ovat suorastaan syötävän herkullisia ja kliseet muutoinkin alkoivat olla tässä vaiheessa jo kauniisti paikallaan. Hyvä niin.

Vähemmän hyvä juttu onkin sitten budjetin sallima elostelu ja kohtauksien pitkittäminen. Suuri osa elokuvan kestosta vietetään kuvankauniissa vedenalaisissa maisemissa ja vaikka otokset ovatkin usein kuin eläviä postikortteja, niin itse elokuvaa ne eivät aina palvele. Tarkoitan tässä nimenomaan leffan puolivälissä olevia kohtauksia, joissa Largo miehineen sukeltelee pommia merenpohjasta. Kyseinen episodi valmisteluineen haukkaa kelaa melkoisesti, mikä käy hieman kokonaisuuden jännitteen päälle. Varttia tiiviimpänä pakettina Thunderball nousisikin jo aivan Goldfingerin tuntumaan. Olemattoman nillityksen puolelle taas menee huomio alkukohtauksen tappelusta, joka ampuu dramaattisuudessaan reippaasti ylitse. Neutraalimpi merkki sarjan yhä etenevästä mieltymisestä erilaisiin teknisiin vempaimiin löytyy sitten mielikuvituksekkaasta selkäranganvenytyspenkistä, johon Bond päätyy eräässä vaiheessa hikoilemaan.

Hajanaiset loppuhuomiot voisi kohdistaa Tom Jonesin laulamalle komealle tunnuskappaleelle. Näin hienoja biisejä ei enää tehdä. Ja vaikka osa vedenalaisista kohtauksista katkookin juonenkuljetusta, niin suurimmaksi osaksi ne ansaitsevat silkkaa kiitosta. Etenkin loppuhuipennuksena käytävä vedenalainen taistelu on vaatinut varmasti järjettömän määrän työtä. Kyse on yli neljä vuosikymmentä vanhasta elokuvasta, mutta harvemmin muistan nähneeni kankaalla yhtä komeaa kohtausta, joka onnistuu vaikuttamaan kaiken lisäksi vielä realistiselta. Yksityiskohtia pursuava taistelu on täynnä yksityiskohtia ja oivaltavia jippoja. John Barryn jumalainen ja toimintaa hienosti myötäilevä score saa tässä myös huipennuksensa ja kliimaksin voi tuntea omissa pöksyissäänkin. Toimintakohtaukset ovat muutoinkin pääasiassa onnistuneesti tehtyjä ja niitä tipautellaan sopivassa suhteessa hiipivän jännityksen kanssa vuorotellen. Mitäpä muuta onnistunut leffa kaipaisikaan.

Kuva

Ikäänsä nähden aivan järjettömän kaunis, joskin tietokoneen monitorilta tarkemmin katsoessa huomaa pikkuriikkistä suttuisuutta. Muutamassa kohtauksessa pimeät ja runsaita yksityiskohtia sisältävät kohteet eivät toistu aivan nykystandardien mukaisesti, mutta pääsääntöisesti sekä kontrasti että värit ovat nätisti paikallaan. Erinomaisen mehevä kuva, jälleen kerran.

Ääni

Stereona kuulokkeilla nautittu ääniraita on takuuvarmaa perustyötä. Restaurointi on jättänyt jälkeensä kirkkaasti soivat musiikit ja elävän dialogin, josta en osaa pahaa sanaa sanoa. Ympäristön äänet toistuvat myös kohtalaisen elävästi, joskin kamaa on jaettu laidoille yllättävänkin maltillisesti.

Extrat

- Commentary Featuring Terence Young And Others -

Kokoelma lukuisten elokuvan parissa työskennelleiden henkilöiden kommenteista, jotka on kasattu kokoon vasta kolme vuosikymmentä elokuvan valmistumisen jälkeen. Äänessä on Sean Conneryä lukuun ottamatta suurin osa näyttelijöistä, kuten myös lavastajia, stuntteja ja toki myös itse ohjaaja Terence Young. Kommenttiraidan luonteesta johtuen kohtauksia ei analysoida kovinkaan tarkkaan, vaan pääosa lätinästä keskittyy kertomaan kulloisenkin näyttelijän taustoista ja muista elokuvista jne. Osa lavasteista ja stunteista saa myös osakseen tarkempaa analyysiä. Vedenalaiset kohtaukset saavat myös osakseen kiitettävän tarkkaa selitystä.

- Commentary Featuring Peter Hunt, John Hopkins And Others -

Tämä kommenttiraita on tehty elokuvan katsomisen lomassa, joten keskustelu liittyy ruudulla näkyviin tapahtumiin enemmän, kuin ensimmäisessä raidassa. Leikkaaja Peter Hunt on äänessä eniten, muistellen ja valottaen niksejään kohtauksien rakentamisen, rytmityksen ja leikkaamisen suhteen. Mukaan mahtuu paljon muunkinlaista muistelua ja kokonaisuutena tämä onkin kohtalaisen mielenkiintoinen pätkä. Hauskana yksityiskohtana alkutekstien paikalle on editoitu elokuvaan alunperin tarkoitettu tunnuskappale Mr Kiss Kiss Bang Bang, jota käytettiin lopulta vain osana scorea leffan jälkimmäisellä puoliskolla. Hyvä niin, sillä alkutekstien päälle lopulta päätynyt Tom Jonesin laulama kappale on selvästi parempi. Noin kymmenisen minuuttia raidasta kulutetaan myös kuunnellen eri maissa tehtyjä dubbauksia. Tämä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että kaikenlainen dubbaus on ali-ihmisten hommaa.

- Bill Suitor: The Rocket Man Movies (4min) -

Tarinaa, arkistokuvaa ja taustatietoa Thunderballin alkukohtauksesta, jossa Bond pakenee selkään kiinnitettävän suihkumoottorin avulla. Vielä tänäkin päivänä tuntuu oudolta, että moinen kapistus on oikeasti olemassa ja se vieläpä toimii.

- A Child’s Guide To Blowing Up A Motor Car (16min) -

Humoristiseksi tehty tarina peribrittiläisestä jäykistelijästä, joka vie kummipoikansa katsomaan Thunderballin kuvauksia. Työn alla on kohtaus, jossa auto räjäytetään moottoripyörästä ammuttujen rakettien avulla. Heppu selittää tapahtumia kummipojalleen ja vammaiset vitsit lentävät. Kulissien takaiset kuvat, treenit ja valmistelut ovat tosin aitoa tavaraa. Yllättävän paljon porukkaa sitä näyttäisi kuvauspaikalla heiluvan. Hauska ja informatiivinen pläjäys.

- On Location With Ken Adam (13min) -

Vanhan miehen horjuvalla äänellä puhuva Ken Adams kertoo mielenkiintoisia juttuja Thunderballin lavastamisesta, kuvauspaikkojen valinnasta ja kuvauksista ylipäätään. Kaikki kuva on arkistofilmiä kulissien takaisesta toiminnasta, kuten kuvauspaikkojen etsimisestä, lounastauoista ja sen sellaisesta.

- Thunderball Boat Show Reel (3min) -

Hämäävästä nimestään huolimatta tämä osuus käsittää vaihtoehtoisen lyhyemmän version lopun taistelukohtauksesta.

- The Incredible World Of James Bond (49min) -

Tämä osuus on lähinnä vain mainos, neljän vuosikymmenen takainen puffi neljästä ensimmäisestä Bond-elokuvasta. Pätkä rakentaa Bondista puolinaista henkilökuvaa ja kertoo hänen historiastaan, tavoistaan ja maailmalaajuisesta vaikutuksestaan. Ian Fleming päästetään ääneen pariksi ohikiitäväksi hetkeksi ja mukana on myös jonkin verran mielenkiintoista b-rollia kuvauksista, mutta 90% materiaalista toistaa neljän ensimmäisen Bondin kohtauksia puhtaassa mainostamistarkoituksessa.

- 007 Mission Control -

Alkaa jo kyllästyttää tämän osuuden selitteleminen. Jos haluat tarkempaa analyysiä, niin katsopa arvosteluni kolmesta ensimmäisestä Bondista. Lyhyesti todettakoon, että tämän osuuden ainoa arvo löytyy kolmeminuuttisesta osuudesta, jossa Maud Adams kertoo kuvauspaikoista ja niiden historiasta.

- Inside Thunderball(4min) & The Thunderball Phenomenon (30min) -

Nämä osuudet tarjoavat sekavaa seurakuntaa. Teatteri- ja videoversioiden pieniä eroja havainnollistavat klipit tarjoavat mielenkiintoista knoppitietoa. Vähemmän mielenkiintoista on puhuvien päiden tyhjänpäiväinen lässytys milloin mistäkin aiheesta, joka on puitu tuhanteen kertaan jo aikaisemminkin. Mukana on siis paljon toistoa. Uutta infoa ladellaan muutamista erikoistehosteista, Thunderballin synnyttämästä Bond-ilmiöstä ja oheistuotteista.

- The Making Of Thunderball (26min) -

Tiivis annos sekalaista informaatiota elokuvan taustoista, tuotannosta ja kastituksesta. Tarkastelussa mm. naiset, haiden kanssa kuvatut kohtaukset ja sen sellaiset. Varsin pätevä osuus, kun ylenmääräistä kehumistakaan ei esiinny liiaksi.

Lisäksi mukana on kolme tahattoman koomista mainosta leffan ilmestymisen ajoilta. Myynnissä sadetakkia, toimintahousuja ja Bond-leluja. Hahhah. Lisäksi vielä trailereita, tv-spotteja, radiomainoksia ja valokuvagalleria.

Kaikki tärkeimmät extrat on tekstitetty Suomeksi, joskin kommenttiraidat vain Englanniksi.

Yhteenveto

James Bond - Thunderball oli agenttisarjan neljäs ja toistaiseksi kaunein osa. Ainakin ulkoisesti, sillä paratiisisaarelle ja kristallinkirkkaisiin vesiin sijoittuva tarina hivelee silmiä ja sielua. Kerronnallisesti se oli ottanut askeleen kohti ylenmääräistä mahtipontisuutta, minkä myötä osa maanläheisesta agentticharmista säi väistyä syrjään. Tuttujen kliseiden saattelema Thunderball saakin pykälän pyyhkeitä parista ylipitkäksi venytetystä kohtauksesta, mutta kokonaisuutena sopivan yllätyksekäs käsikirjoitus ja mainio toteutus ovat täyttä rautaa. James Bond on kovis, ei siitä mihinkään pääse.