Maailman nopein intiaani - arvostelu

20.11.2006

elokuva, intiaanit, Anthony Hopkins, Trailerit, Uusi-Seelanti, road moviet, Yhdysvallat, Talent, käsikirjoitukset

Australialaissyntyinen, mutta jo nuorella iällä Uuteen-Seelantiin muuttanut Roger Donaldson on ohjaajana niitä keskitason puurtajia, joiden ohjaustöistä löytyy paljonkin tuttuja elokuvia, vaikkei nimi välttämättä välittömästi soittaisikaan kelloja. Kehäraakiksi ei mies pitkästä urastaan huolimatta ole vielä ryhtynyt, vaan tähän astisista töistä paras on niinkin tuore tapaus, kuin vuonna 2000 valmistunut tehokas historiallinen trilleri Kolmetoista päivää. 25 vuotta Hollywoodissa työskenneltyään Donaldson päätti palata Uuteen-Seelantiin ja työstää siellä yhtä kauan mielessään muhineen käsikirjoituksen valkokankaalle. Henkilökohtaisesta projektista muovautui Maailman nopein intiaani (The World’s Fastest Indian), joka on tosipohjainen kuvaus uusiseelantilaisesta nopeusennätysten tavoittelijasta Burt Munrosta.

Burt Munro (Anthony Hopkins) on pienessä Invercargillin kaupungissa Uudessa-Seelannissa 60-luvulla asusteleva vanha mies, jonka intohimona on 1920-luvun Indian-moottoripyöränsä virittely. Naapurit ja tuttavat suhtautuvat pienoisen epäuskon vallassa papparaisen puuhasteluihin, mutta tämä ei Munroa lannista vaan mies hioo samalla myös asuntonsa virkaa toimittavassa vajassa kotikonstein pyörästään varsinaista vauhtihirmua.

Munron suurena unelmana on päästä Yhdysvaltoihin Bonnevillen-suolatasangolle yrittämään nopeusennätyksen rikkomista pyörällään. Reistaileva terveydentila ja heikko rahatilanne saavat matkan näyttämään jo mahdottomalta, mutta talonsa pantattuaan ja yhteisöltä saamansa rahallisen avustuksen turvin hän pääsee vihdoin lähtemään matkalle. Yhdysvallat osoittautuu melkolailla erilaiseksi paikaksi kuin leppoisat kotikonnut, eikä tavoitteiden saavuttaminen tunnu sujuvan aivan suunnitelmien mukaisesti.

Takakannen genreluokittelulaatikkoon on osunut harvinaisen täsmällinen määrittely elokuvan tyypistä: road movie/feelgood. Maailman nopein intiaani onkin osin tyylipuhdas road movie. Burtin matka Yhdysvalloissa kohti Bonnevillea etenee pienten vastoinkäymisten värittämänä paikallisiin ihmisiin siinä sivussa tutustuttaessa. Mukaan on mahtunut niin ristiinpukeutujaa kuin varsin sopivasti intiaanikin. Juuri kyseinen matkataipale onkin elokuvan vahvin osuus. Munron mutkaton suhtautuminen kohdalle sattuviin uusiin ja erilaisiin asioihin on rattoisaa seurattavaa. Matka kuitenkin on vain osa elokuvaa, joten feelgood toimii laajempana määreenä. Pohjimmiltaan Maailman nopein intiaani onkin perinteinen vaikeuksien kautta (kenties) voittoon -elokuva. Sokeria ja siirappia on osattu annostella sangen sopivalla mitalla, vaikka alkuvaiheessa elokuva tuntuu paikoin turhan romantisoidulta.

Anthony Hopkins tekee makoisan roolin vanhana jääräpäänä. Täysin turhaan Hopkins ei pidä suoritusta yhtenä uransa parhaista, sillä vahvan todentuntuisesta hahmosta on jäänyt pois kaikki turha karrikointi. Kyse ei ole perinteisestä äksypapparoolista, vaan Munro suhtautuu asioihin oman elämänfilosofiansa turvin varsin käytännönläheisesti ja samalla myös vahvan optimistisesti, mistä matkan varrella onkin monasti hyötyä. Täysin yhden miehen varaan ei elokuva silti rakennu, sillä sivuhahmojen galleriasta on saatu kelpo siitäkin. Mieleen painuvat mm. Chris Williams hyväsydämisenä transvestiittina, Diane Ladd iloisena leskenä ja Christopher Lawford periamerikkalaisena kilvanajajana.

Kuva

Kuvanlaadullisesti julkaisulta ei löydy sen suurempaa valittamisen aihetta. Hieman kohinaa kuvassa paikoin on, mutta muuten se on pitkälti sellaista laatua, jota näin tuoreelta elokuvalta sopii odottaa. Värit toistuvat kauniisti ja jokunen visuaalisesti taidokas kohtaus tarjoaa iloa silmille.

Ääni

Dolby Digital 5.1 -ääniraita on hyvää peruslaatua. Muutoin se ei mihinkään ihmeellisyyksiin yllä, mutta nopeusajokohtauksissa moottorien äänet toistuvat herkullisen rouheina.

J. Peter Robinsonin säveltämä musiikki tukee kohtauksia hyvin, vaikka paikoin orkestraatiot käyvät liiankin lähellä tuhanteen kertaan kuultuja hyvänolonelokuvatunnelmia.

Extrat

Interviews-osio on hieman hämäävästi jaettu haastateltavien nimien mukaan (Roger Donaldson (14:20), Anthony Hopkins (7:30), Bruce Greenwood (1:09), Annie Whittle (2:06), Chris Lawford (1:58), Aaron Murphy (1:24)), vaikka kahdessa ensimmäisessä osiossa lähinnä muut kertovat kyseisestä henkilöstä. Tuntuu että pätkät on napattu yhdestä isommasta dokumenttikokonaisuudesta ja näin luultavasti onkin käynyt, koska moinen elokuvan R1-julkaisulta löytyy.

Burt Munro: Offerings to the God of Speed (27:24) on dokumenttielokuva Munrosta vuodelta 1972 ja samalla myös Roger Donaldsonin esikoisohjaus. Mukana on kuvamateriaalia sekä Uudesta-Seelannista että Bonnevillesta ja äänessä suurimman osan ajasta on itse Munro. Mies vaikuttaa pitkälti samalta kuin elokuvassakin ja osa jutuista onkin päätynyt suoraan sellaisenaan myös Maailman nopeimpaan intiaaniin.

Interview With Roger Donaldson (24:43) päästää jälleen elokuvan ohjaajakäsikirjoittajan ääneen. Norjassa kuvattu haastattelutilanne kattaa elokuvan teon melko perusteellisesti ja tuleepa Donaldsonin rakkaus Norjaankin ilmaistua. Haastattelun alkupuolella äänenlaatu vaikuttaa liialti pakatulta ollen sävyltään metallisen kalsea, mutta ääni onneksi paranee hieman haastattelun edetessä.

Suppeissa Talent Files -tekstiruuduissa käydään pikaisesti läpi Roger Donaldsonin, Anthony Hopkinsin, Saginaw Grantin (elokuvassa intiaania esittävä näyttelijä) ja Diane Laddin aiemmat saavutukset. Trailereita mukaan on sullottu neljä kappaletta: The Best Man (3:06), The World’s Fastest Indian (2:35), The Visitation (0:53) ja Pingvinenes Marsj (1:53), joista jälkimmäinen on kuten nimikin jo kertoo Pingviinien matkan norjaksi puhuttu traileri.

Minkäänlaisia tekstityksiä ei lisämateriaaleihin saa.

Yhteenveto

Maailman nopein intiaani on koko perheelle sopiva hyvänolonelokuva, joka välttää genren pahimmat imelyydet. Tosipohjaisuus ja päähahmon persoonallisuus antavat tarvittavan lisämausteen tarinalle. Anthony Hopkins tekee pääosassa jälleen kerran erinomaisen roolisuorituksen.