The Proposition - arvostelu

24.11.2006

elokuva, kuolemat, näyttelijä, aavikot, Australia, väkivalta, Nick Cave, käsikirjoitukset, Dokumentit, balladit

Alussa oli kolmen Irlantilaissyntyisen veljeksen rikolliskopla joka asusti keskellä Australian hiekkaisia ja kuivia tasankoja 1880 -luvulla. Arthur Burns (Danny Huston) oli veljeksistä vanhin sekä samalla väkivaltaisin ja välinpitämättömin. Charlie Burns (Guy Pearce) oli keskimmäinen veljes, jota voisi myös pitää järjen äänenä. Hän oli siis se viisas ja oikeudenmukainen. Nuorin veli Mikey Burns (Richard Wilson) taas oli Arthur Burnsin vastakohta, teini-ikäinen poika joka ei halua mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa. Nämä kolme veljestä ajautuivat kuitenkin ikävään tilanteeseen, jossa viaton Australialais-Brittiläinen Thompsonien perhe raiskattiin ja tapettiin ilman mitään näkyvää syytä. Rakastetun perheen raaka kuolema oli todella suuri isku läheisen kylän asukkaille, ja näin Burnsin veljeksiä vastaan piti nousta. Kuvaan astuu Englantilainen upseeri, Kapteeni Stanley (Ray Winstone). Lisäksi veljekset riitaantuivat tekemästään veriteosta niin pahasti, että heidän tiensä erosivat. Arthur asettui elämään aavikolle muiden rikollisten kanssa, kun taas Charlie ja Mikey yrittivät pitää hiljaista profiilia liikkuen pikkukaupungista toiseen. Tästä lähtökohdasta alkaa The Proposition.

Joulu on jo lähes ovella kun kapteeni Stanley saa joukkoineen kiinni Charlien ja Mikeyn. Sen sijaan että hän tappaisi heidät heti, hän päättää käyttää hyväkseen Charlieta. Hän tietää kuinka paljon tämä rakastaa pikkuveljeään. Stanley tietää myös että Charlie tekisi mitä tahansa jotta Mikeylle ei tapahtuisi mitään. Tämän vuoksi hän esittää tälle ehdotuksen. Tapa vanhin veljesi, niin nuorin saa jäädä eloon. Jos et tapa Arthuria, Mikey hirtetään yhdeksän päivän päästä joulupäivänä. On päivänselvää että Arthur oli veriteon päähenkilö, ja siksi hänen kuolema on kostoa ajatellen kaikkein tärkein. Pelkurimaisella pikkuveljellä ei ole loppupeleissä mitään virkaa Thompsonien kuoleman kostossa. Tietenkään Charliella ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ehdotus, joten näin hän lähtee pitkälle matkalle kohti aavikoita tappamaan isoveljeään.

Australian historia on helposti yksi kaikkien aikojen verisimmistä. Alunperin briteistä karkoitettujen vankien sekä aboriginaalien asuttama manner oli helvetillinen paikka asua. 1800 -luvun lopulle tultaessa oltiin jo kuitenkin otettu askel sivistymistä kohti. Sotilasjoukot pitivät kuria yllä ja hillitsivät rikollisuutta. Kapteeni Stanley on esimerkki siitä miten vaikeaa tämä rikollisten jälkeläisistä koostuva manner oli rauhoittaa. Hän on ulkonäöltään räjähtäneen oloinen laskuhumalainen krapulapartainen mies, joka silti jaksaa muistuttaa ihmisiä omasta tehtävästään. ”I Will Civilize This Country” hän sanoo useaan otteeseen. Tämä sivistyminen on kuitenkin saavutettava ei-niin-sivistynein keinoin. Eli kuolema kostetaan kuolemalla. Mustat alistetaan väkisin valkoisten tahtoon. Englantilaisen siirtolaisen elämä vastaa kymmentä australialaisen elämää. Demokratian ensiaskeleet seitsemännellä mantereella.

Karu. Se on sana joka nousee Propositionista ensimmäisenä mieleen. Köyhät elinolot, polttava kuumuus, okapallot jotka pyörivät pienen kylän keskuskadulla, kärpäset ja paarmat, horisonttiin asti jatkuva tasanko; karu maailma. 1800 -luvun Australia pieksee 1800 -luvun Amerikan mennen tullen. Amerikan eteläisiin osavaltioihin sijoittuvissa westerneissä yksinäiset ja kylmät miehet pelkäsivät luoteja ja intiaanien nuolia. The Propositionissa kuselta haisevat hiekassa ryvenneet miehet pelkäävät aboriginaalien metrien pituisia keihäitä, palkkionmetsästäjiä sekä tappavan kuumaa loputonta aavikkoa. Mutta maisemat ja tunnelma eivät todellakaan ole se ainoa asia joka tekee tästä niin karun leffan.

Realistisuus, siinä on toinen avainsana. Väkivalta näyttää väkivallalta. Näyttää siltä että veitset todella uppoavat ihon sisään, keihäät lävistävät ruumiit, haulikon kudit tekevät ihmiseen muutakin kuin reiän. Juonen kulku ei tosin ole erityisemmin realistinen, mutta kunhan tunnelma on, niin ei ole mitään hätää. Voit melkein tuntea aavikon mukanaan tuoman paskan ja kuoleman hajun. Ohjaaja John Hillcoat on siis tehnyt hyvää työtä. Tyylikäs, realistinen, mustaakin mustemman huumorin sävyttämä, upeita näyttelijäsuorituksia sisältävä verinen balladi on toimiva. Käsikirjoituksesta vastannut Nick Cave (Australialainen julkkis, tunnetaan mm. muusikkona, kirjailijana ja näyttelijänä) ei sen sijaan ole luonut mitään maailmaa mullistavaa tarinaa, vaan on pitäytynyt suht-normaalissa valinnan vaikeus -tyyppisessä kertomuksessa.

Sitä jotenkin automaattisesti ajattelee, että Guy Pearce ja Danny Huston olisivat elokuvan kiinnostavin kohde. He kummatkin ovat loistavia näyttelijöitä ja heidän suhteensa on elokuvan tarinan keskeisin osa. Mutta aivan kuten Eli Wallach varasti shown Clint Eastwoodilta Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa, vie Ray Winstone The Propositionin jättipotin Pearcen ja Hustonin edestä. Kapteeni Stanley on ainoa hyvin kehitetty henkilö, ainoa joka todella välittää Australian tulevaisuudesta, ainoa joka yrittää tehdä oikein ja ainoa joka tietää että loppu ei tule olemaan onnellinen. Winstone on siis elokuvan ”hyvis” kun taas Pearce ja Huston ovat ”pahiksia”. Näyttelijänä Winstone on aina ollut parhainta luokkaa (mm. Sexy Beastissa häntä oli vastassa ehkä kaikkien aikojen rankin henkilöhahmo, Ben Kingsleyn esittämä raivopäinen gangsteri, eikä hän todellakaan jäänyt roolissaan alakynteen). Proposition on siis vain hänelle yksi esimerkki muiden joukossa. Hänestä on pikkuhiljaa kehittynyt yksi nykyajan luotettavimmista nimistä markkinoilla.

On pakko myös sanoa pari sanaa Propositionin sivunäyttelijöistä. John Hurt esittää vanhaa alkoholismiin kääntynyttä palkkionmetsästäjää (hyvin), Emily Watson esittää Stanleyn yksinäistä vaimoa (ei niin hyvin) sekä David Wenham esittää pienen Australialaisen kylän ylintä henkilöä, joka haluaa kostaa Thompsonien perheen kuoleman pikkuveli Mikeylle. Sivunäyttelijöihin ei kuitenkaan uhrata tarpeeksi aikaa (varsinkaan Hurtin palkkionmetsästäjään), joten he jäävät hieman etäisiksi. Hieman lisää Wenhamia ja Hurtia ei olisi ollut lainkaan haitaksi. Watsonin osuutta elokuvasta voisi sen sijaan jopa hieman leikata pois. Hän vain hidastaa elokuvan vauhtia.
Joten kenelle Proposition sopii parhaiten? No, länkkäreitä rakastavat tulevat ihastumaan tähän. Väkivaltaa tässä on myös paljon, joten se ei siis sovi heikkohermoisille. Itse näen Propositioinin kuitenkin yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista jouluelokuvista, siellä ylhäällä Die Hardin kanssa. Loppusanoina en voi muuta kuin suositella elokuvaa. Toisiin se varmasti iskee, toisiin ei. Riippuen vähän siitä miten mustasta huumorista ja realistisista elokuvista katsoja pitää.

Kuva

Auringon valaisemilla aavikoilla tapahtuvan elokuvan värimaailma on suhteellisen valoisa. Keltaista hiekkaa horisonttiin asti, kirkas valkoinen taivas, likaiset mutta vaaleat kasvot; elokuva on siis paljolti ylivalottunut. Kuvanlaadusta ei sen sijaan ole mitään valittamisen aihetta. DVD on anamorfinen ja kuvasuhde on 2.35:1.

Ääni

Nick Cave teki elokuvaan käsikirjoituksen lisäksi myös musiikin. Hiljaiset ja hieman erikoiset balladit menevät kyllä hyvin yhteen elokuvan tunnelman kanssa (sopivat siis aavikkomaisemiin), mutta ainakaan minuun ne eivät erityisemmin iskeneet. DVD:n äänenlaatu on kuitenkin ensiluokkaista. Julkaisu sisältää Dolby Digital 5.1 ääniraidan.

Extrat

”Making of”: 25 minuuttia kestävä dokumentti, jossa käydään lävitse mm. tarinan synty, Australian historiaa, mukana olleita näyttelijöitä ja muita ihmisiä, sekä elokuvan henkilöhahmojen taustoja. Kiinnostava dokumentti joka sisältää kaiken tarvittavan. Tekstitetty myös Suomeksi.

”Research & History”: Näyttelijät ja muu henkilökunta kertovat tarinoita Australian historiasta ja kansakunnan synnystä. Silti, edes yksi oikea historioitsija ei olisi haitannut. Näyttelijät eivät välttämättä ole kaikkein luotettavimpia kun puhutaan jonkun mantereen synnystä ja alkuperäisväestöstä. Kesto hieman yli 15 minuuttia. Tekstitetty myös Suomeksi.

”Nick Cave on The Proposition”: Lyhyt, kolme minuuttia kestävä pätkä jossa Nick Cave (yllätys yllätys) puhuu Propositionista. Turha lisä DVD:n extroihin. Ei tekstitetty millään kielellä.

”B-Roll”: Kulissien takaista toimintaa, ei mitään erikoista. Kesto n. 20 minuuttia.

Lisäksi DVD:llä on elokuvan traileri.

Yhteenveto

The Proposition on realistinen elokuva karusta maasta. Se saa 1800 -luvun lopun Australian vaikuttamaan yhdeltä kaikkien aikojen helvetillisimmistä paikoista. Mustat vainoavat valkoisia ja valkoiset mustia. Palkkionmetsästäjät tappavat kenet tahansa rahasta. Roistot tappavat kenet tahansa pienemmänkin hyödyn vuoksi. Poliisien valta on vain näennäinen. Silti, maa tulee sivistää. Upeiden näyttelijöiden täyttämä elokuva on suositeltava kokemus kaikille joita westernit kiinnostavat.