Musiikin eläessä vaikeita aikoja aallonmurtajan tuolla puolen, on sanomattakin selvää, että myös festivaalit ovat tulleet muutamien vuosien takaiselta aallonharjalta alas ryminällä. Mitä tehdä, kun kaikki on jo nähty ja samat suuret nimet pyörivät lähes jokaisella festarilla – niin ulkomailla kuin Suomessakin?

Nummirockin ratkaisu tähän oli tänä vuonna varsin yksinkertainen. Koska suurimmalle osalle festivaalin uskollisista kävijöistä juhannusjuhlilla esiintyvät bändit ovat kuin ostaisi nettiliittymän ja saisi pakollisena paha mokkulan kaupan päälliseksi, on turha muuttaa juuri mitään.

Ulkomaisten bändien osalta Nummirockin budjettia oli tänä vuonna höylätty ankarasti, mutta tämä tuskin yllätti ketään kun esimerkiksi Sauna Open Airin kokoinen jätti tippui festaripelistä pois kokonaan. Festariorganisaatio luotti tänä vuonna Fear Factoryn, Sabatonin, Sparzanzan, Stam1nan, Mokoman, Swallow The Sunin ja Before The Dawnin vetovoimaan. Ei siis kovinkaan mielikuvituksellinen kattaus – itse asiassa mieleen tulikin jonkinlainen Suomi-Ruotsi -maaottelu, jonka tiimellykseen oli eksynyt yksi ylipainoinen jenkki.

Fear Factory tuntui jättävän jengin aika kylmäksi suhteellisen surkealla ulosannillaan. Sen sijaan naapurimaiden lippulaivat hoitivat tonttinsa odotetusti. Mokoman faneille riemastuttavinta oli kaiketi se, että yhtye soitti kahtena päivänä – ensimmäisenä akustisen ja toisena normaalin setin. Kokeneemmasta kaartista energisimmät ja mieleenpainuvimmat esitykset tarjoili Profane Omen, Rytmihäiriö ja Mikko Herranen.

Suurin mielenkiinto tämän vuoden Nummirockissa kiinnittyi kuitenkin laajaan joukkoon suomalaisia nousevia nimiä, joista mielenkiintoisimpina mainittakoon teknistä deathia paahtava De Lirium’s Order, porvari-grindin messias Bob Malmström, kovassa nosteessa rullaava Ghoul Patrol ja upean debyytin julkaissut Shear. Kyllähän näitä kelpasi kuunnella Suomen suvessa.

Tuska Open Air

Juhannuksen kummitellessa vielä tuoreena lihasmuistissa, notkeimmat kurkottelivat jo kohti Helsingin Suvilahtea ja 15. kertaa järjestettävää Tuska-festivaalia. Nummirockista onkin hyvä hakea lämpöä kolme päivää, neljä lavaa ja yli 50 bändiä kattavaan tapahtumaan, sillä ei sinne kankein jäsenin kannata lähteä patsastelemaan.

Nummessa kansa säästyi sateilta, mutta Tuskassa ei täysin. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt menoa juurikaan haittaavan. Pääesiintyjikseen Megadethin, Sabatonin ja Ministryn kiinnittänyt kaupunkifestari keräsi Suvilahteen kiitettävän 26 000 hengen juhlaväen. Ainoana vastoinkäymisenä voitaneen pitää lennoltaan myöhästyneen Animals As Leadersin ja Randy Blythen oikeustoimien vuoksi Lamb of Godin peruuntumiset. Näitä paikkaamaan saatiin kuitenkin hyvin lyhyellä aikataululla kotimaiset huippunimet Barren Earth ja Finntroll.

Perjantain ehdottomaan parhaimmistoon lukeutuivat pirteä Rob Dukes keulillaan kyykyttänyt thrash-konkari Exodus ja norjalainen metalligenrejen ulkolaitamilla seilaava Arcturus. Megadeth veti tapansa mukaan järjettömän määrän porukkaa, mutta muuta sanottavaa siitä ei juuri olekaan – yhtye on jo kuultu, nähty ja koettu.

Tämänvuotisen Tuskan terävin kärki osui ehdottomasti lauantaille, joka tarjosi sekä melodiaa, kimuranttia rytmiikkaa, teatraalista synkkyyttä että vanhan koulun asennetta. Aamun tokkurasta ei ollut tietoakaan kun Corpsessed ja Vorum päästivät festivaalin varhaisimmat kävijät kynsistään. Ehdottomana kohokohtana oli kuitenkin leukemiasta selviytyneen Nergalin luotsaama Behemoth, joka otti kansa haltuun heti ensimmäisillä iskuillaan – järkyttävän kovassa tikissä olevat Puolan kuolonlähettiläät veivät kevyesti tämän vuoden Tuskan kovimman bändin kruunun. Kauaksi kärjestä eivät jääneet myöskään polyrytmiikan mestarit Textures tau aina yhtä energinen Napalm Death, joka saa kohkaamisellaan niskat edelleen sijoiltaan. Illan päätti EuropenFinal Countdownin saattelemana lavalle saapunut Sabaton - ja siitä seurannut myötähäpeä ajeli minut myös pois alueelta.

Sunnuntai on ollut tunnetusti se “hidas” päivä Tuskassa. Jos päälavalla päivällä rymistellyt Overkill ei saanut vielä unisempia hereille, niin viimeistään urbaanin grindin kommandot Ramin kuntopolku sai porukan jälleen liikkeelle. Erikoinen ilmestys sai jopa Baronessin teknikot kurkkimaan lavalta suomalaisia hulluja. Hieman Mastodonin kaltaista betoni-saappaissa tanssittavaa groovea suoltanut Baroness oli elektro-tykki Huoratronin ja pääesiintyjä Ministryn lisäksi ainoa, joka tuntui saavan sunnuntaina nyrkit vielä kohoamaan kohti taivasta ja maiharit tamppaamaan soraa.

Kaiken kaikkiaan niin Nummi kuin Tuskakin olivat menestyksiä. Jos eivät rahallisesti, niin ainakin tunnelman osalta – ja juuri ihmisethän tekevät nämä festarit. Ilman uskollisia kävijöitään ainakin Nummirock saattaisi olla ongelmissa, sillä Tuskan tapaan se ei kykene kilpailemaan tarjonnallaan Keski-Euroopan metallifestareiden kanssa. Kesä ei kuitenkaan ole vielä ohi ja metallin nälkäisille kulinaristeille tarjottavaa vielä riittää. Seuraavaksi ruokalistalla on tarjolla Hammer Open Air ja Jalometalli. Nauttikaa kun vielä voitte!

Teksti ja kuvat: Jukka Pihlajaniemi

Tagit: Nummirock, Tuska Open Air