Herra Ylppö: ”Levykriitikoilla ei ole tänä päivänä enää merkitystä”
21.2.2012
Tammikuussa uuden Mies ja nainen -albumin julkaissut Herra Ylppö avautuu tuoreessa haastattelussa levykriitikoiden tarpeellisuudesta nykypäivän musiikkikentällä.
”En usko, että kriitikoiden sanoilla olisi, sori nyt vaan, enää nykypäivänä juuri merkitystä kenenkään uran kannalta. Olet varmasti kuullut sanonnan: ’Kun kriitikot haukkuu, yleisö diggaa.’ Tämähän on jo klisee. Ja se on klisee siitä syystä, että se erittäin usein pitää paikkansa”, Ylppö toteaa Osuuskunta Lilithin kotisivujen haastattelussa ja jatkaa:
”Minulla on teoria mistä tämä johtuu. Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tavallinen musiikinkuuntelija, siis kuka tahansa ihminen, juuri analysoi kuulemaansa. Musiikki joko koskettaa tai ei kosketa. Piste. Ei selityksiä. Kriitikko joka kuuntelee musiikkia analyyttisesti väistämättä älyllistää kuulemansa. Koska on pakko. On pakko miettiä mitä tästä kirjoittaisi. Mikä tässä on hyvää, mikä huonoa. Ja siinä vaiheessa tavallaan peli on jo menetetty.”
Herra Ylppö & Ihmiset on parhaillaan kiertueella, jonka areenoihin ja ajankohtiin voit tutustua osoitteessa Ihmiset.fi.
Lähde: Lilith.fi
- 1.
-
Ei tainnut tulla uusimmasta levystä hyviä arvosteluja. :)
- 2.
-
Kai se nykypäivänä on ennemmin niin että artistia/bändiä kuunnellaan ensin ilmaiseksi netistä (warettamalla, youtubesta, kotisivuilta..) ja sen perusteella ostetaan tai ei. Mukava arvosteluitakin on silti yhä lukea.
- 3.
-
Ylppö puhuu niin faktaa. Arvostelemalla menettää sen OIKEAN yhteyden , että mitä musiikki oikeasti tarkoittaa…Sama myös pelejä arvostellessa tai ihan mitä vaan….ihmisten mieli on niin kasaan puristettu ja pieni että jokainen luule näkevänsä ja tietävänsä totuuden ja ihan kaiken miten asia on ja miten se tulee olemaan ..ja tuunko mä nauttii tästä vai ei. Sun maailma muttuu todella pieneksi ja elättömäksi arvostelemalla asioita.
- 4.
-
anteeksi , elämättömäksi***
- 5.
-
’Kun kriitikot haukkuu, yleisö diggaa.’ Yleensä tätä lausettahan käytetään esiintyjistä kuten Arttu Wiskari, Frontside Ollie (kai hänellä on joku muukin nimi, mutta tällä nimityksellä tunnistetaan paremmin) ja muista laulajista ja yhtyeistä, joiden musiikki todellakin vetoaa tunteisiin/johonkin muuhun ja joiden biisejä ei tarvitse kuunnella 10 kertaa löytääkseen punaisen langan. Yleisesti ottaen musakriitikot ovat niin paljon musiikkia kuunnelleita, opiskelleita ja useimmiten heidän suosikkibändinsä ovat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia. En muista ainakaan kovin monen musakriitikon kertoneen heidän suurimman rakkautensa olevan Britneyn eka levy yms. Ylpön musa on mielestäni aina ollut sellaista, jolla hän yrittää saada kriitikot innostumaan, mutta paukut eivät riitä tarpeeksi monipuoliseen levyyn, jotta levyä voisi kuunnella kyllästymättä puolessa välissä ilman suurta ”Ylppörakkautta”. Uskon Ylpön levyn myyvän paljon vanhoille faneille. Myös niille siis jotka eivät oikeastaan enää niin kauheesti diggaa, mutta ostavat levyn ja menevät keikalle, koska ovat tehneet niin jo vuosia ja ”huonoinkin Ylppö on aina parempaa kuin paras huono”. Itse olen jo kolme levyä Apulantaa mennyt samalla periaatteella (uusinta en ole edes uskaltanut kuunnella). Varsinkin teiniajan lemppareiden toivoo aina tekevän jotain yhtä hyvää kuin ”silloin” ja aina pettyy.
- 6.
-
Sue-lehden ”Perkele”-kriitikkojen sanaset tulee luettua.
Kommentit
Keskustelut
Facebook