213: The Hard Way

17.11.2004

suvereniteetti, sinkut, gurut, DJ

Suurella varmuudella voin sanoa, ettei tämän parempaa g-funk-levyä ole ilmestynyt The Chronicin ja Doggystylen jälkeen. Onhan lippua pitänyt ylhäällä hyvien sinkkujen muodossa esimerkiksi kaikki 213-klikin äijistä, mutta näin laadukkaat albumikokonaisuudet ovat todella harvassa. The Hard Way on laiska, hyväntuulinen sekä käsittämättömän luonteva ja rento levy. Se saisi luultavasti Matti Vanhasenkin kaatamaan kylmän gin & juicen, ja vetämään muutamat askeleet crip walkia.

Se tosiasia, että 213 koostuu länsirannikon gangsta-legendoista Snoop Doggista, Warren G:sta ja Nate Doggista, ei tee yksistään levystä hyvää. Kuten historiankirja kertoo, tämä supergroup oli kasassa jo ennen miesten läpimurtohittejä. Kukin on myynyt sittemmin noin tsiljoona levyä (no, Nate ei ehkä soolona) ja osaa nykyään hommansa vanhemman valtiomiehen suvereniteetilla. Levyllä esiintyvä kolmikko on enemmän kuin osiensa summa. 19 biisiä ja lähes kaikki täyttä killeriä: aloita vaikka testaamalla Another Summer ja Gotta Find A Way.

Tuottajien joukossa on guruja kuten Battlecat, DJ Pooh, Kanye West ja Hi-Tek, jotka kaikki ovat tehneet melko tavaramerkkistä g-funk-soundia. Luulen, että vaikka Maki Kolehmainen olisi tehnyt levylle biitin, se olisi löysän funky ja pimpalicious. Näiden äijien kanssa ei voi mennä harhaan: Warren G on yllättävänkin hyvässä kuosissa ja kovin gangsta, Nate, edelleen hiphopin ainut oikea mieslaulaja, ja Snoop on – no kyllä te tiedätte – Big Snoop Dogg.

Teksti: Teemu Fiilin /Nöjesguiden