50 Cent: The Massacre

16.3.2005

albumit, energia, MASK, koulukiusaaminen

On outoa, että 50 Centillä on edelleen kiinnostusta ja energiaa todistella katukredibiliteettiään. Vaikka Get Rich Or Die Trying on myynyt yli 10 miljoonaa, mies kuulostaa silti pelkäävän epätoivoisesti että joku tulee töytäisemään hänet alas kukkulaltaan. Tämän seurauksena hän näkee tarpeelliseksi tökkiä muiden muassa Nasia ja Fat Joeta. Lisäksi 50:n pakkomielle tuliaseisiin saa levyllä suunnattomat mittasuhteet: mutkat vilahtelevat vihkon kuvista kuudessa ja paukkuvat railakkaasti pitkin levyä.

Musiikillisesti 50 ei juuri riko omia rajojaan, mitä tuskin kukaan mieheltä odottaakaan. 50 osaa tehdä hyviä kertosäkeitä ja niitä on tälläkin levyllä. 50:n kovis-statuksen todistelu ei kuulu levyllä intona tai nälkäisyytenä vaan ainoastaan koulukiusaamisena. Mies kuulostaa tehneen ilman suurempia ponnisteluja levyn jonka tietää takuulla miellyttävän fanejaan.

21 biisin albumi on pakostakin epätasainen: radiohitti Disco Inferno on loistava ja kehno kakkossingle Candy Shop kuulostaa albumilla jo hieman paremmalta. Parhaimmillaan The Massacre on parilla biittiensä puolesta ylivoimaisella biisillä, Disco D:n tuottamalla Ski Mask Waylla ja Hi-Tekin Ryder Musicilla, jossa 50 on rauhallisimmillaan. Keskitempoisen laahaava G Unit -soundi dominoi levyä, joka harmillisesti huipentuu remixiin The Gamen upeasta Hate It Or Love It -kappaleesta. On aina ikävää, jos levyn paras kappale on toisen artistin.

Teksti: Teemu Fiilin / Nöjesguiden