Air: Pocket Symphony
24.3.2007
Airin merkitys ranskalaiselle musiikille on ollut valtava, vaikka duo on julkaissut levyjä vasta kymmenisen vuotta. Uusin albumi Pocket Symphony on yhtä kuulasta, orgaanista ja pehmeää Airia kuin klassikoksi nimiteltävä Moon Safari. Godin ja Dunckel tietävät mistä syntetisaattorin napista kannattaa painaa.
Airin musiikki on kaunista, ajatonta ja leijuvaa eikä tämä johdu vain siitä, että Godin & Dunckel olisivat Ranskan melankolisimmat, rauhallisimmat ja romanttisimmat herrasmiehet, vaan pääosin siitä, että soittotaidot ovat rajallisia. Niin kummallista kuin se onkin, niin näillä kyvyillään he ovat silti pystyneet tuottamaan Ranskan modernin musiikkihistorian olennaisimpia taideteoksia.
Moon Safari oli klassikko, jota on vaikea ylittää, mutta yhtään Air-albumia senkään jälkeen ei voi väittää epäonnistuneeksi. Ei tosin myöskään yhtä upeaksi, mutta älkää siitä välittäkö, vaan antakaa Airin sujahtaa sisäänne. Myös Pocket Symphony hivelee ja hyväilee kuulijaa.
Pocket Symphonyn upeimmat biisit ovat joko instrumentaaliraitoja tai Jean-Benoit Dunckelin hassusti lauleskelemia. Valitettavaa on, että levyllä vierailevat Jarvis Cocker (ex-Pulp) sekä Divine Comedyn Neil Hannon eivät oikein mahdu näin herkkään maailmaan, vaikka sanoitukset sekä tunnelma on yritetty hioa mahdollisimman täyteläiseksi.
Muilta osin Air on onnistunut luomaan itsensä kuuloisen äänimaailman, johon on helppo upota tunneiksi aivan huomaamattaan. Pocket Symphony ei ole parasta Airia, mutta hyvä jatkumo kaikelle aikaisemmalla. Tämä on myös paluu hellävaraisempaan suuntaan, kun 10,000 Hz Legend sekä Talkie Walkie olivat paikoin jopa rohkean elektronisia ja viime syksynä julkaistu Dunckelin Darkel-soololevy yllätti energisyydellään.
Ei tätä voi ohittaa tutustumatta aiheeseen ja Pocket Symphony –sivustolle pääsette tästä.
Anssi Järvinen
Kommentit
Keskustelut
Facebook