Alice Cooper - Along Came A Spider (****)

7.8.2008

Alice Cooper, suolat, tyyli, lyriikka, rock, silkki, sarjamurhaaja, Jatko-osa, ironia, viihde

Alice Cooperin neljä viimeisintä levyä ovat jakautuneet tylysti kahteen eri leiriin - ne ovat olleet joko hyviä tai ala-arvoisia. Raskaasti rouhinut Brutal Planet (2000) oli kelpo comeback, mutta sen jatko-osa Dragontown (2001) sisälsi liikaa jämäbiisejä. Metallisen kauden jälkeen Alice palasi 70-luvun tunnelmiin sekä garage-vaikutteisen rockin pariin Eyes Of Alice Cooper -levyllä (2003), jolla herra osui jo hyvin lähelle napakymppiä. Ikävä kyllä seuraava levy, Dirty Diamonds (2005), kärsi tuoreiden ideoiden puutteesta. Nyt konkari on pitänyt kolmen vuoden tauon ja tuo eteemme hyvin ehjän teemalevyn nimeltä Along Came A Spider.

Albumi kertoo tarinan oudosta sarjamurhaajasta nimeltään Spider. Murhaaja katkoo naisuhriensa jalat ja käärii ruumiit silkkiin  - ”You trap, you kill, you eat”. Spider kuitenkin rakastuu viimeiseen surmattavaansa, eikä kykene riistämään tämän henkeä, vaan päästää uhrin pakoon. Tästä ei tietenkään seuraa mitään hyvää Spiderin murhaajauran kannalta. Levyn tarina on yksinkertaisuudestaan huolimatta rocklevylle riittävän toimiva, ja hämähäkkitappaja tarpeeksi persoonallinen hahmo.

Alicen uusin hengentuotos on kuin 80-luvun slasher-elokuva. Nokkelan kauhukehyksen sisältö on näennäisestä pelottelusta huolimatta puhdasta viihdettä. Cooper on säveltänyt veikeää hardrockia, ja herran pyrkimyksenä onkin ollut palauttaa 70-luvun kultakauden henki uudelle vuosituhannelle. Yksikään biisi ei ole uusi I’m Eighteen tai Billion Dollar Babies, mutta kohtuutontahan se olisi moista odottaakaan. Sinänsä erinomaisiin kappaleisiin on eksynyt muutamia hyvin huolimattomia viiltoja, kuten Wake The Deadin tai Wrapped in Silkin onnettomat kertosäkeet. Nämä kuriositeetit eivät kuitenkaan pilaa kokonaisuutta.

Alicen vahvuuksia ovat aina olleet musta huumorin ja tummanpuhuvan ironian kyllästämät lyriikat. Parista notkahduksesta huolimatta sanoitukset ovat tämänkin levyn suola, ja vanha kehno veistelee sarjamurhaajakliseitä toimivaan tyyliin. Toivottavasti Cooper kuitenkin malttaa jättää Spiderin sarjamurhaajasaagan yhteen levyyn. Kauhumaailmassa pätevän ykkösosan jälkeinen jatkotarina on yleensä pettymys.

Akseli Heikkilä