Antti Tuisku: New York
6.10.2006
Syksyn odotetuimpiin kotimaisiin albumeihin kuuluvat taatusti Antti Tuiskun uutukaiset New York ja Rovaniemi. Erikoinen ratkaisu julkaista kaksi erilaista albumia samana päivänä osoittautuu nopeasti erittäin hyväksi ratkaisuksi, sillä näiden kahden albumin sekoittaminen yhteen olisi ollut liian sekava ratkaisu.
New York on se klubisoundia tarjoava levy, jonka tekijätiimi on maamme nimekkäintä konevelhokaartia. Lopputuloksena Antti Tuisku onnistuu palauttamaan uskon kotimaiseen dancemusiikkiin ja se on paljon se.
Kesällä radiosoittoon jaettu Sekaisin oli esimakua New Yorkin linjasta ja osoitti menestyksellään, että Antti on ottanut oikean suunnan ainakin tanssiosaston suhteen. Sekaisin on hienosti rullaava ja nerokkaasti rakennettu poptanssibiisi eikä tunnu kuluvan loppuun edes syksyn tullen.
New Yorkin aloitus säikäyttää, sillä Levoton on kuin onkin Dingon Levottoman tuhkimon melodiaa ja komppia hyödyntävä biisi, mutta alkusäikähdyksestä selviää nopeasti ja Dingo-palaset toimivat hienosti tanssiraidassa. Utrs eli Usko, toivo, rakkaus ja sähkö on puolestaan pehmeä breakbeat eikä siitäkään ole mitään pahaa sanottavaa, sillä popilla tavalla piipahtelevat electrovaikutteet toimivat hyvin.
Tunturibiisin rakentaneet Giorgio Futura ja Morgan Wuornos (siis ketkä?) ovat puolestaan posauttaneet Antille New Yorkin ajattomimman, vaikkakin kovin 90-lukua muistuttavan, biisin. Kauniit melodiat, leppoisa tunnelma ja kelvolliset sanoitukset ovat albumin ehdotonta kärkeä. Jos Tunturibiisi onnistuu olemaan ajaton, niin Tulevaisuus ei onnistu. Ysäridancemelodia kuulostaa niin kuluneelta, että sen tahtoisi poistaa levyltä keinolla millä hyvänsä.
Jotakuinkin samaan ansaan lankeaa Mitä pakenet. Massiivisesti pumppaava tausta yhdistettynä melodiapimputukseen tuo mieleen saksalaisen dancehistorian keskinkertaisimmat veistokset. Salaisuudessa on samaa henkeä, mutta maltillisemmassa muodossa, joten se saa synninpäästön.
Onnellinen on kepeä pophouse ja selkeästihän siinä soivat Music Sounds Better With You –vaikutteet. Onnellista seuraava Rakkauden anarkiaa on erikoisin levyn raidoista, mutta samalla yksi parhaista, rohkeimmista ja kiehtovimmista. Hauskaa editointia ja efektiä täynnä oleva biisi on varmasti Antti-faneille kova pala, mutta onneksi biisi on otettu albumille, sillä se tuo hienoa lisäväriä sisältöön.
Kosteus ihollasi palauttaa linjan takaisin pumppausasemalle ja kun levyn lopettava Jää pyrkii viimeistään tekemään Antista Suomen discoprinssin, niin levyn kaksi viimeistä biisiä jäävät valitettavasti vain keskinkertaisiksi. Jäässä muriseva synasoundi pelastaa lopetuksen juuri ja juuri.
Kaikille tiedoksi siis, että Antti Tuiskun New York todella palauttaa uskon suomenkieliseen tanssipoppiin. Tällainen musiikki saatiin jo melkein kitkettyä Suomesta 90-luvun huippukauden jälkeen, mutta onneksi Antti Tuiskulla ja huipputuottajillamme on riittänyt uskoa tällaisen levyn tekemiseen. Erittäin positiivinen yllätys.
Lue Rovaniemi -arvio täältä.
Anssi Järvinen
- 1.
-
oho! enpä ois antista uskonut, mutta taidanpa ostaa tän levyn tän perusteella.
- 2.
-
kuulosti ihan hyvältä toi new york :D
- 3.
-
Hiyvä taas anssi!
Tätälevyä sinä arvostelet ja arvostat vaikka ”Sekaisin” sanat eivät ole mistään kotoisin, muta Agnesin levyn, tai itseasiassa Agnes-ihmisen sinä lyttäät?
Anssi, Onko Sinulla Ongelma? alan huolestua! - 4.
-
”HEiAnssiJätkänen” mielipiteitähän tässä vaan tuodaan julki. Jos toisen vapaa mielipide ottaa noin paljo aivoon, niin voisit katsoa ihan itse vain peiliin.
- 5.
-
Ostin eilen New York -levyn ja täytyy sanoa, että nyt on Antti Tuisku ja kumppanit onnistuneet. Todella hyvä levy! Muutamissa biiseissä sanat hieman hassut, mutta olen popittanut levyä ihan täysillä. Ja ei, en tosiaan ole Anttia ihquttava teinityttö. Älkää antako ennakkoluuloille valtaa, vaan kuunnelkaa itse niin ymmärräätte.
- 6.
-
Toi Anssi Järvinen on ihan seko arvostelija. Haukkuu lähes kaikki biisit ja sanoo että levy palauttaa uskon tanssimusaan. Ja sit kehtaa sanoa: ”Tällainen musiikki saatiin jo melkein kitkettyä Suomesta 90-luvun huippukauden jälkeen”. Siis konemusa vai!!! Jos täältä jotain pitäisi kitkeä on tämä helkatin typerä kriitikko joka ei sais arvostella tanssimusaa (r´n´b:tä vois arvostella, koska se ei ole dancea!!)
- 7.
-
Sen verran hirveät äänet Antti on saanut itsestään pihistyä, että levy oli lentää soittimesta jo ensimmäisen kappaleen aikana. Tuskalla, hiella ja suurella vaivalla sain kun sainkin kuunneltua loppuun. Ei se parane, ei.
- 8.
-
Hei x-man2!
Kannattaa varmaan lukea arvostelu uudestaan. Minulla on paha tunne siitä, että sinulla on jotain ongelmia sisälukutaidon kanssa. Jostain syystä et taida ymmärtää mitä luet.
Vaikka joku levy palauttaakin uskon suomalaiseen tanssimusiikkiin, ei se tarkoita, että siinä ei ole mitään kritisoitavaa. Lukiko jossain, että Antti Tuisku on tehnyt täydellisen levyn, jossa ei ole mitään kritisoitavaa? Ei tainnut lukea.
Kommentit
Keskustelut
Facebook