Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta

15.2.2007

Apulanta, albumit, lyriikka, Maj Karma, tietosanakirjat, sirkukset, hitit, sinkut, attentaatit, näytelmät

Apulanta on palannut parin vuoden paussin jälkeen. Edellinen albumi Kiila (2005) ei tarjoillut mitään mitä ei olisi yhtyeen albumeilla aikaisemmin kuultu. Kyseessä oli muutenkin kunnianhimoisen Hiekan (2002) jälkeen pienoinen pettymys. No, ei kaikille, sillä Kiilaa ostettiin kuin sihijuomaa Saharassa - Apulannan albumi kun oli. Onneksi bändi ei ole kuitenkaan jatkanut Kiilan osoittamaan suuntaan. Eikä vielä ole edes ilta tekee nimittäin ihmeen: se valaa uskoa siihen, että jo yli 10 vuotta tapetilla ollut bändi voi yllättää ja herättää kuuntelijan mielenkiinnon. Eikä vielä ole edes ilta ei keksi pyörää uudestaan, mutta osaa ajaa sillä komeasti keulien.

Eikä vielä ole edes ilta käynnistyy futisjoukkueen kannustuslaululta kuulostavalla Viisaus ei asu meissä –biisillä, joka on hyvä esimerkki moniosaisesta Apulanta-hitistä, joka noussee ainakin keikkaosastolla fanien suosikiksi. Toki se on samalla aika pirun rasittava tyhjäpäähoilotus, mutta sellaisena toimiva kuin mikä. Samaan kansioon voidan niputtaa myös levyn päättävä Ylijäämävalumaa, joka tuo vahvasti mieleen sen Apulannan, joka nousi pinnalle halpojen sinkkujensa avulla vuonna 1996. Apulanta on aina ollut parhaimmillaan silloin kun se ei koeta olla liian synkkä, ja Ylijäämävalumaa onkin hyväntuulinen rallatus, jota ei olisi koskaan voinut kuvitella esim. yhtyeen nu-metal-synkistelykauden tiivistävälle Heinola10 -albumille (2001).

Eikä vielä ole edes ilta sisältää yllättäviä yksityiskohtia ja c-osioitakin löytyy kiitettävän monesta biisistä. Liikayrittäminen loistaa silti poissaolollaan. Oikeastaan ainoa kömmähdys tapahtuu sanoitusten kohdalla. Wirtanen on melkoinen verbaalinero omalla postmodernilla ja –ironisella tavallaan, mutta kirjallinen ilmaisu ei ole miehen vahvinta antia edelleenkään. Sellaiset lyriikat kuin ”Syväintensiivikurssina psykiatrisia toimia / jotka oman kokemuksen kautta / täysin aukee / onnellisten jakojäännökseen / soveltumattomien sirkukseen / siviiliytyneiden keskuuteen / yllättäen pääsee” kuulostavat hivenen… no, oudoilta. Yhtyeen faneja, jotka ovat pääasiallisesti 10-15 vuotta itseäni nuorempia, ne hämmentävät varmasti jopa enemmän.

No, ei muuta kuin tietosanakirja käteen ja menox, sanoi Annie Lennox. Jos Apulannan kaltaiseksi teinieinari-idoliksi muodostunut Maj Karma voi nimetä biisinsä ja kevätkiertueensa Attentaatiksi, ei nykynuorison kielipäätä kannattane kamalasti aliarvioida.

Parhaimmillaan Eikä vielä ole edes ilta toimii nimikappaleen kohdalla, joka jääkin soimaan päähän liiankin helposti. Väistö on hieno, kaksi eri biisiä yhteen naittava pikkuhitti ja kyllä Kaivoa ja Näytelmääkin kehtaisi kavereilleen soittaa. Olisi niin herkullista niputtaa Apulanta laumaksi yli-ikäisiä teiniangstaajia, jotka ovat jumittuneet tekemään samaa albumia vuodesta toiseen. Tämä ilo meiltä kuitenkin evätään, sillä kyllä kolmekymppistenkin murrosahdistusta kuuntelee, jos se on tehty yhtä hyvin kuin Apulannan tuorein.

Lajitoverinsa Tehosekoitin kasvoi aikuiseksi ja katosi piireistä. Apulannalle aikuistuminen on tainnut tehdä vain hyvää. Jatkakaa!    

Tatu Junni