Arvostelu: Kotiteollisuus ei ole pelkkä turvonneiden juoppolallien suojatyöpaikka

3.3.2011

Kotiteollisuus, Jouni Hynynen, Tuomas Holopainen

Artisti: Kotiteollisuus
Albumi: Kotiteollisuus
Julkaisupäivä: Ilmestynyt
Tuottaja: Mikko Karmila
Levy-yhtiö: Johanna Kustannus
Artistin kotisivu: www.kotiteollisuus.com

Kotiteollisuus julkaisee uuden levyn. Mitä siitä? Itse asiassa, paljonkin. Yhtye kun on uudella, bändin nimeä kantavalla levyllä kiinnostavampi kuin aikoihin.

Kotiteollisuutta on saatu melkoinen annos viimeisen vuosikymmenen aikana. Seitsemän pitkäsoittoa, kolmen levyn kokoelma, kaksi dvd:tä, viisi Jouni Hynysen kirjaa, Äijät-tv-sarja, satoja lehtijuttuja ja kymmeniä tv-haastatteluita…

Vähemmälläkin olisimme, anteeksi nyt vaan, pärjänneet. Materiaalimäärän runsaus ja Kotiteollisuuden tietoinen valinta olla rikkomatta toimivaksi katsomaansa kaavaa ovat saaneet aikaan sen, etteivät yhtyeen levyt ole vuoden 2003 jälkeen olleet tapauksia. Miksi niitä odottaa, kun tarjolla on kuitenkin taas samat riffit uusilla sanoituksilla? Kotiteollisuudesta on hitaasti tullut Radio Rockin tapettia ja Hynysestä valtakunnan virallinen vääräleuka. Tylsäähän moinen pidemmän päälle on.

No, nyt tämä kierre on katkaistu - tai ainakin pysäytetty hetkeksi.

Kotiteollisuus ei ole keksinyt pyöräänsä uudelleen, mutta on muutaman uuden oven avaamalla onnistunut lisäämään siihen nastat. Yhtyeen 11. studioalbumi on sen kiinnostavin julkaisu aikoihin ja melko puuduttaviksi möhkäleiksi jääneiden 7:n, Iankaikkisen ja Ukonhaudan jälkeen askel oikeaan suuntaan. Kotiteollisuus on taas kiinnostava.

Kotiteollisuus-albumilla akustisen kitaran, koskettimien ja hitaiden kappaleiden määrää on kasvatettu. Pop ei ole kirosana, hauraus ei ole nynnyilyä ja sanoitukset ovat hiotumpia kuin aikaisemmin – seurausta kenties siitä, että Hynynen on kirjoittanut lyriikat ensimmäistä kertaa etukäteen. Vanhojen fanien ei kuitenkaan tarvitse huolestua: Kotiteollisuus on edelleen helposti tunnistettavissa omaksi itsekseen. Tuttu soitinlouhinta jatkuu, viina ja perkele hallitsevat sanoituksia ja Jouni Hynynen ähkii yhä konsonanttien perään.

Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä, siis.

Kotiteollisuus on yhtyeeltä askel oikeaan suuntaan. Mistään klassikkoteoksesta ei ole kyse, mutta sitäkin suuremmasta positiivisesta yllätyksestä tilanteessa, jossa usko Kotiteollisuuteen oli jo loppumassa. Toivotaan että seuraavalla levyllään yhtye karistaa kaavoja harteiltaan tätäkin tehokkaammin. Kotiteollisuudesta kun on selvästi vielä muuksikin kuin turvonneiden juoppolallien suojatyöpaikaksi. Tästä toimivat todisteina etenkin hittikertosäkeellä siunattu Raskaat veet, hienosti nouseva Ei kukaan ja albumin päättävä Taivas on auki.

Kappaleet

1. Hornankattila
2. Soitellen sotaan
3. Raskaat veet
4. Sarvet itää
5. Kylmä teräs
6. Rosebud
7. Ei kukaan
8. Isän kädestä
9. Pahanilmanlinnut
10. Itken seinää vasten
11. Ainoa
12. Taivas on auki

Arvostelija: Tatu Junni