Arvostelu: Nighwishin Imaginaerum on vinksahtanut satulevy

1.12.2011

Artisti: Nightwish
Albumi: Imaginaerum
Julkaisupäivä: Ilmestynyt
Tuottaja: Tuomas Holopainen
Levy-yhtiö: Spinefarm
Artistin kotisivu: www.nightwish.com

Nightwishin Imaginaerum on teos, joka jättää varjoonsa yhtyeen jokaisen aiemman albumin. Musiikin voi todella nähdä kuvina, jollaisina Imaginaerum vielä julkaistaankin.

Pitkän matkan kulkenut Nightwish ja erityisesti Tuomas Holopainen ovat tehneet suurteoksen, jonka myötä aiemmin julkaistu materiaali tuntuu valmistautumiselta tähän hetkeen. Muuntautuminen oopperahevistä Imaginaerumin tarjoamaan mielikuvitusmaailmaan vaati paljon, mutta tämän levyn myötä unelmat jostain mystisestä satumaailmasta tuntuvat käyneen toteen. Imaginaerum on jättimäinen suoritus kaikilla asteikoilla.

Levyä kuunnellessa näkee kuvia. Noissa kuvissa vilisee menninkäisiä ja muita taruolentoja eli Nightwish on onnistunut luomaan oman mielikuvitusmaailmansa, kuten J. K. Rowling tai J. R. R. Tolkien omilla tahoillaan. Se on ollut tavoite ja siinä Holopainen miehistöineen onnistuu. On sitten täysin eri asia millaiselta Imaginaerum-elokuva tulee näyttämään, mutta projektin ensimmäinen etappi onnistuu hyvin. Näin hyvin tehty musiikkipuoli antaa odottaa paljon tulevalta filmiltä ja samalla saa aikaiseksi etukäteispelon.
Jos elokuva ei olekaan yhtä onnistunut, onko kaikki pilalla? Ainakin suuruudenhulluudesta jää käteen tämä lätty.

Musiikillisesti Imaginaerum on kiehtovaa, kumpuilevaa, taidokkaasti sävellettyä ja massiivista liitoa jossain hämärän rajamailla. Nightwishin kohdalla heavy on entistä vähäisemmässä osassa. Tilalla on enemmän klassisia elementtejä, Slow, Love, Slow tarjoaa jopa jazz-palan ja Turn Loose The Mermaids on puhtaasti kelttikamaa. Eikä Nightwish ole hylännyt kaikkea aiempaakaan, vaan muun muassa Ghost River ja Last Ride Of The Day ovat hevipönötystä, jonka tekemisen Holopainen osaa varmasti unissaankin.

Imaginaerum on valtavan pitkä ja tuplalevyn jälkimmäinen osa tarjoaa saman ilman lauluja, joten kuultavaa riittää. Kokonaisuus venkoilee tunnelmasta toiseen piirtäen jatkuvasti aivoissa erikoiskuvioita ja -kuvia. Tältä osin Nightwish onnistuu siis hyvin, mutta miten ihmeessä tämä viedään keikoille? Myydäänkö keikoille 300 euron pääsylippuja, jotta menninkäisille ja muille olioille saadaan maksettua edes minimikorvaus?

Kappaleet

1. Taikatalvi
2. Storytime
3. Ghost River
4. Slow, Love, Slow
5. I Want My Tears Back
6. Scaretale
7. Arabesque
8. Turn Loose The Mermaids
9. Rest Calm
10. The Crow, The Owl And The Dove
11. Last Ride Of The Day
12. Song Of Myself
13. Imaginaerum

PlusMiinusNolla

+ Paras Nightwish-levy
+ Musiikkisatu, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle
- Jättiläinen, jonka pituus hirvittää

Arvostelija: Anssi Järvinen

Tagit: Nightwish, Imaginaerum, Tuomas Holopainen

Uusimmat jutut

1.

Levy-yhtiönä taitaa kuitenkin olla Scene Nation Oy eikä Spinefarm.

2.

Itse en oikein tykännyt tästä levystä niin paljon juuri sen takia, että tuo heavy metalli-osuus jäi niin pieneksi. :/

3.

”Myydäänkö keikoille 300 euron pääsylippuja, jotta menninkäisille ja muille olioille saadaan maksettua edes minimikorvaus?”

Ainakin seuraavan Suomen kiertueen liput ovat pyörineet edelleen siinä 50 pinnassa, eli menninkäiset ovat varmaan nälkäpalkalla.

4.

Pahempaa kuraa ei ole kuunaan kuultu!!!

5.

Ihme ja kumma, aina ei satu makuasiat kohdalleen.

Omasta mielestäni tämä levy on kohtuullisen geneeristä modernia pop musiikkia kuorolla ja hienovaraisilla metallivaikutteilla. Vanhemmilta levyiltä tuttua sielua, asennetta, karismaa ja oikeastaan minkäänlasita taiteellisuutta ei ole enää aistittavissa, vaan nyt on poimittu parhaat elementit ja rymitetty ne mukavasti soljuvaksi tasaiseksi virraksi, joka on toki helppoa kuunneltavaa, mutta samalla niin kovin ponnetonta.

Takuuvarma laadukas tehdatuote jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niin on myös X-tran lihapullat.

Siinäpä mielipiteeni lyhyesti.

6.

Ehdottomasti vuoden, ellei vuosikymmenen paras levy. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ei levy välttämättä pituutensa takia aukene täysin, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen levyn auettua enemmän tämä on parasta mitä olen aikoihin kuullut. Nightwishin levyt ovat parantuneet levy levyltä (DPP:tä lukuunottamatta).

Levyn monipuolisuus rauhallisesta avausraidasta, yllättävästä herkästä jazz-sävellyksestä Slow, Love, Slow:sta, kauhuooppera Scaretalesta, arabihenkisestä Arabesque- instrumentaalista aina eeppisiä orkesteriosuuksia sisältävään Song of Myselfiin tuo kuulijalle hengästyttävän elämyksen. Ei pitäisi jättää ketään musiikkimaun omaavaa täysin kylmäksi.

Jos arvosanaa pitäisi antaa, olisi se nollasta kymmeneen-asteikolla täydet 11.

7.

Mahdollisesti huonoimpia lätty nw:ltä. Todella kuultua ja geneeristä jossa luotetaan umpikulutettuihin kirkukuoroihin ja venytykseen. Jännä että vaikka näin mahtipontinen yrittääkin olla niin silti tuntuu että joka biisistä puuttuu se ”huippu” jota odottaa.

”Sulla on käytössä nämä sanat x, x, x, hoe niitä niin me pistetään poppia taustalle.”

Ehkä jos olisi ollut enemmän hypeissään eikä näin neutraalisti ilman ennakko-odotuksia pistänyt soimaan niin olisi voinutkin iskeä kuten @6:sta.

Ennustukseni: Fanit kuuntelee hetken aikaa täpinöissään ja lopulta tajuaa että eihän tämä parhaimpia ollutkaan…

8.

Kaikkea muuta kuin paras. Petyin ja pahasti. Puolet kappaleista täyttä kuraa, hypetetty slow love slow aivan karmea veto.

Pisteet putos mun silmissä ja paljon. Harmi sinänsä, mutta onneksi vanha tuotantokin on hyllyssä saatavilla heti.

9.

Hieno, kiintoisa ja vaihteleva levy. Ei missään nimessä pettymys, vaan erilainen, taas askeleen eteenpäin tai ainakin toiseen suuntaan ottanut teos. NW ei ole urautunut vieläkään toistamaan itseään, vaan jaksaa uudistua.
Elokuvaa odotan kieltämättä nyt kiinnostuksella…

10.

Levy on varsin hyvä kokonaisuus, Tarjaa ei tule ollenkaan ikävä ja myönnettäköön että pitkästä aikaa kiinnostuin taas bändistä. Virkistävä levy vaihteeksi.

11.

Kuulematta paskaa!

12.

Aivan jäätävän mahtava levy.. Nyt on kertaalleen vedetty läpi…
Vetää melko sanattomaksi.. parempaa ei voi odottaa :)

13.

Keskiviikkona ostettu, nyt menossa… ööö… 20 kuuntelukerta. Teos vain kasvaa ja kasvaa. Upeaa mahtipontisuutta, unien maailma, satujen tuulahdus, musta meri, luminen vuoristo… aivan sanoinkuvaamattoman upeaa. Kuka tätä ei arvosta, ei tiedä musiikista mitään.

14.

Tulin vain lopettamaan virkkeen kolmella pisteellä… Ilmeisesti se antaa koskettuneen ja pohdiskelevan kuvan…

15.

Erilainen, mutta aivan loistava. Mikä muu bändi uskaltaa uusiutua ja tehdä levylleen jotakin uutta, erilaista ja mahtavaa. Ne ihmiset, jotka ovat syyttäneet Nightwishin musiikkia aina samanlaiseksi, kuunnelkaa tämä. Eiköhän ole sitten syytä vähän miettiä sanomisia. Kiitos Tuomas ja Nightwish tästä satujen ja fantasian mystisestä pläjäyksestä. Levy ei ole lainkaan liian pitkä, sillä ainakin kymmenen kertaa olen sen jo kuunnellut ja aina löytyy jotakin uutta kyllästymättä. Leffaa vieläkin innostuneemmin odotellessa.

16.

Täytyy valitettavasti jatkaa pettyneiden linjalla. Löin kiekon sisään soittimeen ja hämmästys oli aikamoinen: En edes tunnistanut musiikkia Nightwishiksi ellen olisi tuijottanut levyn kantta ja kuunnellut tarkasti erottaakseni Anetten äänen. Vaikka toisaalta Dark passion play oli ja on edelleen niin lähellä täydellisyyttä että siihen on vaikea yltä toistamiseen.

17.

Aika sekasotku vähän kaikkea liikaa ja ei oikein mitään kokonaisuutta.
Jos linja jatkuu tälläisenä seuraava levy jää varmasti ostamatta.
Koko aikaisempi tuotanto on hyllyssä ja pakko sanoa että välillä Tarjaa ikävä.

18.

@7
”Ennustukseni: Fanit kuuntelee hetken aikaa täpinöissään ja lopulta tajuaa että eihän tämä parhaimpia ollutkaan…”

Julkaisusta lähtien levy on tullut kuunneltua läpi keskimäärin kaksi kertaa päivässä ja levy vaikuttaa vain kerta kerralta paremmalta. Sanomattakin selvää, että Nightwishin paras levy tähän mennessä. Harvoin tulee vastaan levyjä, jotka tuntuvat niin vahvasti kokonaisuuksilta, kuin tämä. Vaikea edes nostaa mitään tiettyä suosikkikappaletta, koska jokainen tuntuu niin olennaiselta osalta levyä, ettei paketti olisi enää täydellinen ilman sitä.

Hienoa, että Nightwish menee tyylissään eteenpäin. Heviooppera alkoi jo olla loppuun kaluttu tyylilaji. Uusi kevyempi ja vahvemmin melodioihin nojaava tyyli iskee ainakin minuun täysiä ja jos minussa vielä eli pienikään epäilys siitä oliko Tarjan erottaminen hyvä idea, niin tämän levyn myötä se viimeistään kuoli.

Hienoa että joku edes uskaltaa uudistua, eikä jää toistamaan samaa kaavaa loputtomiin, vaikka tietyt tr00hevarit varmaan vetävätkin tästä itkupotkuraivarit.

19.

Taiteellisesta ei vanhan Nightwishin kohdalla voida puhua edes kahdessa eri lauseessa, perusheviä huonolla lausunnalla korkealta ja kovaa. Siitä on taide kaukana.

Tämä levy kuulosti heti paljon persoonallisemmalta kuin mikään Nightwishin tuotannossa tähän asti, ja huomattavasti ”vaikeammalta” lähestyä kuin edelliset. Hieman harmittaa kun mukaan on pitänyt änkeä tuo ”Story Time” jööti, mikä on taas sieltä kaikkein peruksimmasta päästä kaikkinen ylijäämä kitarariffeineen, kliseisine orkesterointeineen ja perusjynttineen. Vuoden parhaan metallilevyn titteli kun meni jo Devinin Deconstructionille, eikä sitä viedä geneerisillä kitarajyntillä. Parhaimmillaan levy toimii kun kitaraa ei joko soiteta ollenkaan, tai säröt ovat pois päältä. Kitaristi kun on ainakin minun korvaani selkeästi yhtyeen riippakivi, ja heikoin lenkki.

Varsinkin tuo jazzahtava kappale sai ensin suun loksahtamaan auki ja sen jälkeen hymyn huulille, kerrankin on uskallettu ottaa etäisyyttä siitä viimeisen päälle läpikäydyn kuluneesta genrestä mitä ennen edustettiin.
Ei vuoden paras levy, mutta varmasti Nightwishin paras. Jättäkää vielä nuo särökitarat kokonaan pois, niin mestariteos on valmis.

20.

@15

Ööö… Esim, Opeth, Devin Townsend, Pain Of Salvation, Radiohead…

Kyllä näitä itseään uudistavia löytyy.

21.

Ei toimi edelleenkään, vaikka kymmenkunta kertaa (vasta) kuunnellut läpi. Kaksi biisiä, slow love slow ja arabesque pitää skipata joka kerta. Samoin scaretalen puolen välin jälkeen vaihtuu biisi. Ja muut slovarit, voi hyvää päivää miten väsyneen olosta limputtelua.

Perimmäiseksi ja unohdetuimmaksi jäi mun CD hyllyssä tämä ”teos” NW:n osalta.

22.

Noh … . tämähän nyt on tällaista nössöä rokki-AbbAa!

23.

Se, joka sanoo tämän levyn olevan täysin huono, ei yksinkertaisesti ymmärrä tai omista mitään musiikkimakua. Tämä levy on ihana pakopaikka, kiitos siitä! Sanoinkuvaamattoman upea, ja minä olen kunnellut tämän monta kertaa, eikä kyllästytä :)

24.