Avril Lavigne: The Best Damn Thing
19.4.2007
Viisi vuotta sitten kanadalainen Avril Lavigne oli teinisensaatio, jonka Complicated-hitti jyräsi maailman listat eikä sen toimivuutta voinut olla ihailematta. Let Go ja Under My Skin –albumit olivat megamenestyksiä ja niin myös uutuuslevy The Best Damn Thing. Kolmas albumi on rockräiskintää, jota sietää pieninä annoksina.
Kun albumin kansitaiteessa hyödynnetään pinkkejä tähtiä, sydämiä ja luitakin on sikin sokin, niin karvat nousevat pystyyn noin sekunnissa. Kun levyn nimi on vielä The Best Damn Thing ja artisti 22-vuotias Avril Lavigne, niin ei ole epäilystäkään kenelle tämä levy on tehty, sillä kyllähän Avrilin fanit kahdella ensimmäiselläkin albumilla olivat lapsia ja varhaisteinejä. Mutta miksi levyn pitää näyttää graafisesti siltä, että 12-vuotiaan on pakko saada se? Ehkä siksi, että sisältökään ei juuri varttuneemmalle toimi.
The Best Damn Thing eli Avrilin kolmas albumi starttaa Girlfriend-singlellä, joka on Lavignelle tyypilliseen tapaan niin tarttuva, että parin kuuntelukerran jälkeen huomaa osaavansa sanat ulkoa. Samoin käy I Can Do Betterin, Runawayn sekä neljännen viisun eli nimibiisinkin kanssa. Rockrallatuksia ja –jollotuksia Avrilta irtoaa, mutta kun levy jatkaa jatkamistaan eikä biiseissä ole juuri muuta eroa kuin tempo eli kolme balladia on pirteän rockrunttaamisen keskelle soviteltu, niin lopulta kuulija on yltäpäältä hiessä.
Kaikkiaan The Best Damn Thing on levy, joka kelvannee hyvin varhaisteineille, mutta vaikka tarttuvia kertosäkeitä riittääkin, niin yhtään todella kovaa biisiä albumilla ei ole. Helmien puuttumista onkin paikattu nopealla jytkytyksellä. Ironista, mutta suurimmaksi hitiksi voisi muodostua levyn ainoa kaunis viisu eli Innocence-balladi. Jos levyn imelin biisi kuulostaa ihan hyvältä, niin muu materiaali ei voi olla täydellistä.
Tähtiä tipahtaa lähinnä siksi, että Avrilin imago on onnistuttu pitämään niin hyvin kuosissa ja tuote osuu lailla torpedon kohdeyleisöönsä. Eihän lapsille saakaan sanoa damn-sanaa pahempia sanoja ja kannessa törröttävät parit luut ovat jo aika rankka juttu.
Kiinnostaisiko sinua arvostelun kirjoittaminen? Ala kriitikoksi ja voita itsellesi palkinto. Lue lisää täältä.
Anssi Järvinen
- 1.
-
mua ainaki harmittaa ku avril tuntuu olevan uudella albumilla niin kaupallinen..oikee teinitys tyyli niinku..aikasemmat levyt on iskeny mutta tuota levyä en hankkisi
- 2.
-
Tietääkseni Avril ei ole uudelle levylle enää soittanut kappaleita vai olenko väärässä.
Itse Fanina en allekirjoittaisi täysin tuota Avrilin varhaisteineille suuntaista ainakaan ensimmäisestä kahdesta levystä, mutta kolmanteen levyyn on pakkosanoa ettei varhaisteini käsite ole tuulesta temmattu. Hienoa musiikkia Avrililta, mutta kokonaisuutena ei yllä Let go ja Under my skin levyjen tasolle, mutta hyviä kappaleitakin löytyy. Onko tässä löydetty itseään vai ei ja sanoisin ei koska kaksi edellistä levyä ovat jokseenkin erilaisia kuin kolmas.
Hyvä levy kuitenkin, mutta Naked ja Don't tell me kaltaiset kappaleet ovat vähissä, mutta välillä on hyvä pienille muutoksille, kunnes palataan takasin. - 3.
-
aivan loistava levy,,,,enkä mielestäni ole mikään varhaisteini kun ikää on jo 27 vuotta.Kyllä avril tässä levyssä rokkaa kaikilta luulot pois.ja jos katsotte levyn mukana tulevan dvd n niin näätte miten lahjakas artisti on todella kyseessa.
- 4.
-
Mielestäni levy oli aivan mahtava kuten myös siinä tullut DVD.
Käykää katsomassa mun kirjottama arvostelu Avrilin uudesta levystä osotteessa:
http://patentti.blogspot.com - 5.
-
se sinkkuhitti on hirvein renkutus aikoihin tai siis sellanen ärsyttävä lastenlaulu eikä siitä voi rehellisesti kukaan muu kuin 5v kersat pitää. miksi ihmeessä sellasta pitää tehdä? siksi, että pakko saada hittihittihitti? aivan ihmeellinen ratkaisu mutta kai noi tietää miten pennuilta rahat otetaan kädestä.
- 6.
-
Käykääpä huviksenne vaikkapa Youtubessa ensin kuuntelemassa Avrilin ”Girlfriend” ja heti perään Toni Basilin ”Mickey.” :-P Avrilin uutta levyä en kokonaisuudessaan ole (onneksi) kuullut, mutta niiden lyhyiden pätkien perusteella on artisti ottanut melkoisesti takapakkia aikaisemmista tuotoksistaan, ainakin jos asiaa taiteellisesta näkökulmasta katsoo - eiköhän tämäkin silti tule myymään. Valitettavasti.
- 7.
-
Pelkäsin jo ettei avril lavigne tee enää levyjä kun hän sai sen malli homman ja kaikkea nytten mutta onneksi hän teki uuden levyn eli tämän ”the best damn thing” tää on aivan upee levy ja mahtavat biisit varsinki ja erityisesti pidän when you're gone biisistä koska se muituttaa hirveesti samoja juttuja…asiasta toiseen minä pidän hänestä yli paljon ja toivoisin että hän tekisi vielä jatkossakin lissä hyviä levyjä olen hänen fani ollu nyt noin 3vuotta ja olen edelleen,toivoisin että hän tulisi suomeen taas keikalle … hän on paras!!!Avril Lavigne Rocks!!!<3<3<3 Ja ne jotkata sanoo että hän on iha pee tai että hän tekee iha teini musiikkii tai musiikkivideoita niin ne ovat pahastikki väärässä!! I love Avril Lavigne<3<3<3
- 8.
-
Avrimenetl Lavigne - sanoo olevansa rokkimimmi, heiluttelee paparazeille keskisormea ja käyttäytyy kuin kaikki aivosolunsa menettänyt - on nyt muuttunut siitä ihQusta kravaattikaulapellestä suoraan Paris Hiltonin kaksoisolennoksi. Varsinainen tuote. Eniten ärsyttää kuitenkin, että hän itse kiistää olevansa tällainen ja heti seuraavaksi hetkuttaa itseään ”Girlfriendiä” laulellen pinkki minihame päällään ja pinkit raidat blondeissa hiuksissaan. Tekisi mieli oksentaa. Tyhjäpäisiä lyriikkoja, oksettava laulaja ja ärsyttäviä muka tarttuvia rytmejä - oikeaa antimusiikkia ja hävettää kyseisen varhaisteini-idolin puolesta. Ja jos joku väittää olevansa yli 18-vuotias ja kuuntelevansa Lavignea, voi mennä itseensä. Jokaisessahan on jäljellä ripaus lasta ja teissä se on varmasti musiikkimaussa, mikä ei minun silmiini - tai pikemminkin korviini - ole hyvä asia.
- 9.
-
avril lavigne on PARAS<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
- 10.
-
Tykkäsin aimemmista Avrilin levyistä, etenkin Under my skin kuulosti hyvältä. The best damn thing -levyä kuunneltuna on pakko sanoa, että on kyllä melkoinen mahalasku verrattuna edellisiin. Ei mikään älyttömän huono, mutta korkeintaan keskinkertainen. Jotkin biisit eivät tee mtään muuta kuin inhottavat ja paikoitellen hirveää yliyrittämistä ja väkisin vetämistä. Osa on kuitenkin ihan ok ja ajoittan ihan toimiviakin, mutta ei tästä kyllä mitään pitkäkestoista hubaa saa irti.
Pidin myös Avrilin entisestä olemuksesta enemmän. Nyt vaikuttaa, että hän yrittää väkisin tehdä itsestään brandia sekä miellyttää kaikkia ja se aikaisempi, ainakin minulle välittynyt, luonnollisuus on vähän hävinnyt. Avril erottui aikaisemmin hyvin valtavirrasta tekemällä sitä omaa juttuaan ja pysyi aika hyvin poissa kohuotsikoista. Nyt hän tarvitsisi mielestäni ennen kaikkea nöyryyttä, ettei ego ja minäminä-olemus enää hirveänä paisuisi.
Kuuntelen varmaan jatkossakin Avrilin vanhempaa materiaalia, ja ehkä vähän tätä uuttakin, mutta saisi kyllä kurssi muuttua tulevaa ajatellen. Ja kyllä, olen yli 18 vuotta ja vielä miespuolinen henkilö. - 11.
-
Pakko olla hieman eri mieltä. Avril Lavignen The Best damn thing oli aluksi itsellenikin pieni pettymys. Mutta yksi fakta on ja pysyy onhan Avril Lavignen musiiki oli albumina Let Go, Under My Skin tai The Best Damn Thing parhaimmistoa laijissaan.
Eikä tämä musikkii ole vain ja ainostaan alle 15 vuotiaille. Sillä itse olen vanhempi ja musiikki toimii.
Tätyy myös muistaa, että tässä ei ole kyse suoranaisesta Punk-musiikista. Ja ilmeisesti arvostelija olisi halunnut enemmän vastustusta kantaa ottavuutta ja kiroilua levylle. Toki ei ole väärin veikattu jos tämä musiikki on enemmän nuorisolle suunnattua, mutta sitä en pysty itse allekirjoittamaan, että kohde ryhmä olisi juuri ja vain alle 18v ihmiset.
Ja lopuksi suosittelen kuuntelemaan uuden Alice kappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=vyDRbx8nWFgOnko tämäkin pelkkää varhaisteinien musiikkia. No sitten on koko Alice In Wonderland levy sillä leffahan on suunnattu kaiketi enemmän nuorille.
Kommentit
Keskustelut
Facebook