Avril Lavigne: Under My Skin

3.6.2004

levy-yhtiö, ahdistus, rock

Avril Lavigne on nuori, äksynpuoleinen kanadalaisnainen, joten olisi ihme jos häntä ei olisi jo leimattu Demi-lehden lukijoiden omaksi Alanis Morissetteksi. Vertaus ei kuitenkaan ole reilu, sillä Avril on paljon parempi kuin Alanis. Tai ainakin paljon vähemmän mairea, teennäinen ja tosikkomainen.

Esikoisalbumi Let Go oli toki levy-yhtiön markkinointiosastolla täsmäsuunniteltu yhdistelmä teiniangstia ja popkertosäkeitä, mutta se oli myös aidosti innostunut ja innostavakin poptuote. Kakkonen on sellainen kuin toisen levyn tulee ollakin: henkilökohtaisempi ja astetta enemmän rock.

Pääpaino on hengästyttävissä, kolmen minuutin yy-kaa-koo-nee-ralleissa, joista useimmat ovat kuin vähän raskaampia ja vihaisempia versioita edellislevyn teinipurkkahitistä Sk8er Boi. Uusiakin koukkuja riittää onneksi, eikä kiiltävä poptuotanto astu sydämensä pohjasta kailottavan neitokaisen hennoille varpaille. Kiintiöballadi How Does It Feelin vokaaliefektit eivät esimerkiksi ole maailman omaperäisin ratkaisu, mutta tässä yhteydessä ne toimivat.

Valtavan monitahoiseksi artistiksi Lavignea ei tietenkään voi vielä kehua. Toistaiseksi hän pärjää hyvin muutamalla soinnulla, sarjakuvakapinalla sekä omaperäisellä huomiolla siitä että jätkät ovat paskoja. Mutta jos vaihtoehtoina ovat Avrilin suoraviivainen ahdistus ja Alanisin mukasyvä runoilu, minä ainakin tiedän miten valitsen.

(Arvosana: ***)

Teksti: Antti Isokangas / Nöjesguiden