Black Rebel Motorcycle Club: Howl

17.8.2005

rock, mausteet, huumeidenkäyttö, kadotus

What ever happened to my rock’n roll, kysyi B.R.M.C kiitettävällä debyytillään. What ever happened to B.R.M.C, saattoi kysyä hukkaan ja kadotukseen joutuneen yhtyeen kakkoslevyn jälkeen. Noh, sisäisisten ristiriitojen takia sanfranciscolaiset eivät pelastaneetkaan rockia, vaan sen teki __________ [täytä tähän pelastajasuosikkisi White Stripesista Franz Ferdinandiin].

Howl on tavallaan paluulevy yhtyeeltä, joka ei koskaan mennyt pois, mutta kävi kuilun reunalla. Kun levyn on kuunnellut, kysymys täytyy muokata muotoon: What ever happened to pörinä? Howlilla ei ole säröä, rähinää eikä rosoa edes mausteeksi. Howlilla ei soita se yhtye jollaiseksi The Jesus and Mary Chain pyrki, mutta ei huumeiden käytöltään koskaan päätynyt. Howlin biisien aikana U2-fanien ei ole tarvinnut painaa korvatulppiaan syvemmälle liian rajun lämmittelyaktin vuoksi.

Kun näistä faktoista selviää, huomaa, ettei Howl ole hassumpi levy. Se tallaa melodisuudessaan Dovesia ja viileydessään The Dandy Warholsia varpaille. Viimeisenä brittiviittauksena todettakoon, että mahtaa Oasista ottaa päähän, kun ei uutukaisellaan pystynyt tähän.

Teksti: Matti Markkola / Nöjesguiden