Christina Aguilera: Back To Basics
23.8.2006
Christina Aguileran Back To Basics on hämmentävän vahva sekoitus poppia, bluesia, jazzia ja gospelia unohtamatta r’n’b-puoltakaan. Yli 20 biisiin tietysti mahtuu kaikenlaista, mutta pääosa musiikista on niin hyvin tehtyä ja toimivaa, että Aguileralta on odotettavissa oikea hittitulva ensi talveksi.
Ain’t No Other Man –single on vain pienen pieni vihjaus siitä mitä Back To Basics tarjoaa, sillä näin väkevää ja tasalaatuista albumia kuulee harvoin. Aguilera-asteikolla tämä on mestariteos.
Kun vuonna 2002 julkaistun Stripped-albumin Dirrty-single julkaistiin, niin se tuntui maittavalta rallilta. Kunnes sen sitten kuuli seuraavan vuoden aikana 10 000 kertaa, halusipa tai ei, niin se riitti. Sitten Christina vetäytyikin hetkeksi parrasvaloista ja vasta pari kuukautta sitten korviin sujahti uusi single Ain’t No Other Man. Taas miestä vietiin, sillä biisi on parasta Aguileraa ikinä. Paljon parempaa kuin Dirrty. Kenties tällekin biisille käy kulutuksessa kalpaten, mutta vielä maistuu.
Back To Basics –levyn luvattiin palauttavan Aguileran ruotuun ja sinne mistä tulikin, mutta eihän se pidä alkuunkaan paikkansa, vaan nyt jatketaan lähinnä taannoisen Lady Marmaladen tahdein. Back To Basicsin ensimmäinen levy on todellista sample-ilottelua ja levyllä huudahtelevat gospelkuorot ja torvet tööttäävät komeasti. Ilmassa tuoksuu vahvasti Moulin Rouge.
Koko ykköslevy on siis aivan täynnä sampleja eli vain kolmessa 13:sta niitä ei ole. Tukipilareina toimivat myös DJ Premier ja Mark Ronson, joilla on ollut levyn suurimpien biisien tuotantovastuu. Kun soppaan lisätään hienot ja rullaavat biisit onnistuine sovituksineen, niin Christina Aguileran ei ole tarvinnut olla kuin täydellinen laulaja, jotta paketti on saatu kasaan. Dirrty-krapulasta selvinnyt ihminen voi siis todeta, että Aguileran albumilla on onnistuttu tällä kertaa paremmin kuin koskaan. Ja vaikka levyllä onkin biisi nimeltä Still Dirrty, niin se ei onnistu pilaamaan tunnelmaa.
Mutta sitten se toinen levy… Siinä vasta Moulin Rougea riittääkin. Kaikki yhdeksän kabaree-pläjäystä esittelevät Aguileran blues- ja jazztaitoja eikä niissäkään pahoja puutteita ole. Hittejä kakkoslevy ei tarjoa, mutta rauhallisempaa tunnelmointia kokonaiset 32 minuuttia sekä Behind The Scenes –filmin, jolla neiti kertoo albumin tekemisestä.
Vaikka tämäkin jenkkituote myydään seksikkäin kuvin, niin on tässä sentään muukin sisältö kohdallaan. Laskelmoituakin tämä on, mutta kokeilkaapa itse tehdä sama temppu.
www.christinaaguilera.com
Anssi Järvinen
Kommentit
Keskustelut
Facebook