CMX: Pedot

25.11.2005

CMX, kauneus, rock, orkesterit, tähtitaivas, albumit

Monien ystävieni mielestä CMX on eräs järkyttävimmistä tekotaiteellista paskaa suoltavista orkestereista mitä maa päällään kantaa. Yksikään heistä ei kuitenkaan kiistä, etteikö CMX olisi hyvä bändi. Mikäs siinä – toinen tykkää isästä, toinen pojasta.

Minä pidän CMX:stä. Yhtyeellä on ehdotonta rock-uskottavuutta 20-vuotisen, hardcorepunkilla alkaneen uran muodossa, ja tiukka livebändi on aina pitänyt oman linjansa muotivirtauksista huolimatta – CMX on aina kuulostanut CMX:ltä.

Pedot on yhtyeen 11. pitkäsoitto, eikä se järisytä suuremmin mihinkään suuntaan. Albumi ei suinkaan ole pettymys – nimikkoraita Pedot tarjoaa tuttua CMX-tykitystä ja Uusi ihmiskunta rullaa eteenpäin raskaan riffin ja tarttuvan kertosäkeen voimin. Pääpaino on rauhallisemmissa kipaleissa, joista onnistuneina esimerkkeinä mainittakoon mystiikanomainen avausraita Eteläisen tähtitaivaan kartoitus sekä Kain, jonka tunnelmoinnista tulee hetkittäin mieleen upea Aura-levy.

Lyriikkapuolella CMX on pettämätön. A.W. Yrjänän vertaista sanoittajaa suomenmaasta saa hakea lyhdyin ja soihduin. Maanisen laulajan tekstejä kuunnellessa voi ainoastaan nauttia niiden ulkoisesta kauneudesta (tai julmuudesta), vaikkei olisi hajuakaan mihin puolilla niistä viitataan.

Pedot yhdistää toimivasti rockia ja melodiaa. Levy tuo pimeisiin syysiltoihin hienostuneen tummaa sävyä.

Teksti: Henri Anundi / Nöjesguiden