Cypress Hill: Till Death Do Us Part
30.3.2004
Arvosana: ** ½
Kalifornian pilviheppulit ovat saaneet uuden albuminsa pihalle. Cypress Hillistä ei sitten koskaan kasvanut aivan megaluokan hiphop-ryhmää (ja tuskin tulee kasvamaankaan), mutta bändin kaikkia tekemisiä valvoo silti vuodesta toiseen kohtuullisen kokoinen faniarmeija. Harva 90-luvulla suosituksi paisunut ryhmä on siltikään pystynyt vaikuttamaan hiphopin kehitykseen niin paljon kuin Cypress Hill teki ”lanseerattuaan” hitaat ja utuisen salaperäiset bassorumpuloopit. Huumaavan savuinen tunnelma yhdistettynä B Realin nasaaliin olivat aikoinaan jotakin kohtalaisen uutta. Myös suuri yleisö huomasi orkesterin, ja esimerkiksi ’Black Sunday’ debytoi USA:n listaykkösenä.
Yli kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyvä ’Till Death Do Us Part’ puolestaan esittelee yhtyeen, jonka musiikilliset ja tuotannolliset ideat alkavat olemaan ehtymään päin. Rapin ja metallin sekoittelu on onneksi jäänyt historian lehdille havisemaan (vaikka kitaraa kuullaan tällä uudella albumillakin), mutta taas hieman ”perinteisempää” Cypress Hill -materiaalia tarjoileva ’Till Death Do Us Part’ ei missään tapauksessa vakuuta kokonaisuutena. Taas kerran aivan liian pitkällä albumilla on paljon tylsää ja turhaa materiaalia, josta esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ’Ganja Bus’ -kappaleen kaltainen köyhäily.
Onneksi singleraita (johon on lainattu The Clashin ’The Guns Of Brixtonia’) on sentään osoitus siitä, että Muggsin ja kumppaneiden aivoissa säteilee jotain erilaisten stimulanttien huomattavasta liikakäytöstä huolimatta. Myös levyn avaavan ’Another Body Dropsin’ tuttu biitti ja uhkaava tunnelma muistuttavat mahtavalla tavalla Cypress Hillin parhaista päivistä. Latinotunnelmaa hyödyntävässä ’Latin Thugsissa’, ’Till Death Comesissa’ ja ’Last Laughissa’ on myös hyvä meininki. Valitettavasti muutamista mieltä ylentävistä hetkistään huolimatta kokonaisfiilis lipsahtaa pakkasen puolelle. Levyn kuuntelun jälkeen olo on aika tyhjä…
Teksti: Timo Isoaho
Kommentit
Keskustelut
Facebook