Death Cab For Cutie: Narrow Stairs (****)

17.5.2008

Death, albumit, musiikki, rock, levy-yhtiö, stadionit, myynti, hitit

Ben Gibbardin luotsaama Death Cab For Cutie kasvaa kasvamistaan ja paranee levy levyltä. Narrow Stairs on vuoden toisen kvartaalin parhaita indie rock -julkaisuja.

Vaikka Narrow Stairs tuskin löytää tietään miljooniin koteihin, niin ne tietävät, jotka tietävät, että tässä on jotain ylimaallisen hienoa ja jonain päivänä Death Cab For Cutie voi pompata jonnekin Musen tai Coldplayn rinnalle. Vai voiko, sillä Ben Gibbardia on aina viehättänyt se, että musiikkia ei viedä liian suureksi ja Narrow Stairsillakin vain muutamat raidat ovat oikeasti suuria. Niin suuria, että niitä voisi kuvailla hiteiksi, jos vain kansat ne löytäisivät.

Tai siis eihän Death Cab For Cutie aivan pieni ole, sillä kolme vuotta sitten julkaistu Plans oli bändin ensimmäinen albumi isolle levy-yhtiölle, möi noin miljoona kappaletta ja söi samalla yhtyeen indie-imagosta suurimman osan. Kaikki oli kuitenkin lähinnä sattumaa ja myyntiluvut hieman harhaanjohtavia, sillä yhtyettä ylisti sopivasti O.C.-sarjan tähti Seth Cohen ja sehän tiesi myynnin kasvamista moninkertaiseksi.

Death Cab kasvaa vaivalloisesti ja pidättäytyy jostain syystä tekemästä kokonaista levyllistä hurmaavaa rockia, joka kaataisi stadionin portit ja viskaisi yhtyeen isoille estradeille. Bändi antaa jo albumin alussa myrskyvaroituksen, joka hurmaa hetkessä, vaikka lopulta Narrow Stairs ei ole ollenkaan niin suurta kuin Bixby Canyon Bridge tai I Will Possess Your Heart antavat ymmärtää. Jälkimmäinen on uskomattoman komea rakkauslaulu, joka on venytetty kahdeksaan ja puoleen minuuttiin, mutta siitä huolimatta lohkaistiin singlenä.

I Will Possess Your Heart ei oikeastaan saa Narrow Stairs -albumilla seuraa yhdestäkään biisistä, joka jättää erikoisen tunteen siitä, että täydellisellä singlellä on haluttu vain piruilla ihmisille. Kun kuulee jotain todella hienoa, niin levyhän pitää ostaa, vaan kuorien sisällä onkin jotain muuta. Ei silti hätää, sillä se mitä muuta Narrow Stairs tarjoaa ei suinkaan ole huonoa musiikkia, vaan toinen toistaan surullisempia lauluja, joissa kaikissa sanoma hipaisee rakkauselämää tavalla tai toisella.

Narrow Stairs ei ole helppo albumi, mutta tutustuminen palkitsee takuulla mikäli etsit jotain surullisen kaunista sekä pehmeää rockia. Niille, jotka ovat bändiin jo tutustuneet, kerrottakoon Narrow Stairsin olevan kaikesta huolimatta yhä yhtä koskettavaa kuin edeltäjänsäkin eikä musiikkia ole muutaman megateon lisäksi viety liian suureelliseksi, vaan Death Cab on pääosin yhä yhtä hauras kuin ennenkin. Kaihoa on vain miesjoukossa nyt liikkeellä entistä enemmän.

www.deathcabforcutie.com

Anssi Järvinen