Depeche Mode: Playing The Angel

4.11.2005

Depeche Mode, Klassikot, kukka, orkesterit, ummetus, hipit, albumit

Depeche Moden edellinen levy, vuoden 2001 Exciter, oli biisiköyhä ja unelias. Se oli keskinkertainen katsaus yhden jäsenensä menettäneen bändin sielulliseen tilaan. Kansi oli kyllä kaunis. Playing The Angel on paluu orkesterin suuruuden juurille. Ja kansi on ruma.

Edellisen levyn itsetietoisten kokeilujen jälkeen Depeche Mode palaa suoraviivaiseen jylhyyteen, jota maustavat lämpimät säröt ja hälyäänet. Albumi täyttyy hajoavista, toisiinsa soljuvista äänistä, jotka kannattelevat Gahanin ääntä ja puhkeavat ajoittain roiskivaan kukkaan.

Playing The Angel tasapainottelee täydellisesti vanhojen putkiradioiden lämmön ja teollisen kylmyyden välillä.

Kappaleista löytyy suoralta kädeltä vähintään kolme itsestäänselvää Depeche Mode -klassikkoa: Precious, Suffer Well ja John The Revelator. Vain kaksi kappaletta jäävät riman alle. Macron sanat ovat huonointa mitä on kuultu sitten sen yhden iltapäivän kun joku hippi veti happoa auringossa ja koki yhteyden kaiken suuruuteen. Damaged People on ummetuksesta kärsivää Boy Georgea.

On todella hienoa, että 25 vuoden ja 50 miljoonan myydyn levyn jälkeen bändi voi kuulostaa näin innostuneelta ja tuoreelta.

Teksti: Arttu Tolonen / Nöjesguiden