Elvira Nikolaisen: Quiet Exit
19.3.2007
Jos artisti valitaan kotimaassaan parhaimmin pukeutuvaksi julkkikseksi, niin yleensä se toimii hyvänä pelotteena kääntää katseensa häneen, mutta korvansa toisaalle. Elvira Nikolaisenin kohdalla ei kuitenkaan tätä tarvitse tehdä, sillä Quiet Exit on tyylikästä ja huoletonta poppia. Kun tuottajana on vielä Turbonegro-kitaristi, niin jotain erityistähän tässä naisessa on.
Elvira Nikolaisen on raivostuttava tapaus. Siis sillä tavalla raivostuttava, että jos nainen on todella kaunis, niin eikö se riitä? Ei, sillä Elvira on vielä luotu laulamaankin kauniisti. Lisäksi hän on itse kirjoittanut kaikki debyyttilevynsä kappaleet alusta loppuun ja sehän vasta ottaakin päähän, että senkin hän osaa. Ja pukeutuukin paremmin kuin muut norjalaiset artistit.
Hyvinhän tämä alkaa. Sitten pitäisi vielä puhua musiikista, joka sekin sopii sabluunaan täydellisesti. Miten ärsyttävää onkaan se, että artisti voisi myydä laulamattakin mitä tahansa kenelle tahansa, mutta Elvirassa on enemmän kuin vain kunnollinen kuori. Quiet Exit on inhimillistä, herkkää ja ajatonta pop-musiikkia. Sellaista kivaa, jota voi kuunnella syyssateen hakatessa pihaa kurakoksi tai kevättulvien raahatessa pihakeinua horisonttiin. Elvira Nikolaisenin musiikki onkin sopivaa taustaääntä hetkiin, jolloin haluaa vain olla ja antaa ulkopuolisen maailman hakata itsensä verille.
Albumi on jo Norjassa julkaistu viime vuonna ja tämähän singahti albumilistan kärkikahinoihin myyden platinalevyyn oikeuttavan määrän. Miksipä ei, sillä se ajattomuus, täyteläisyys ja kaunis kaihoisuus, joka Elviran musiikista tulvii on kiehtovaa kuultavaa.
Siitä huolimatta, että perhe-Nikolaisen on kunnostautunut Norjassa muutenkin näyttävästi, kun sisaruksista kolme on jo saavuttanut uraa omien projektiensa kanssa, niin Elviran avut ovat kyllä omia. Muutkin kuin ulkonäkö ja vaatteet. Tuottajana albumilla on hääräillyt Turbonegron Euroboy eli kitaristi Knut Schreiner. Turbonegrosta ei tosin ole hajuakaan, vaan nyt on puuhattu herkällä kädellä koskettavaa musiikkia.
Quiet Exit soljuu balladien ja downtempo-kappalein biisistä toiseen huomaamattomasti. Nikolaisenin musiikki on lähes parasta mahdollista musiikkia päivää, jona ei tarvitse kiiruhtaa minnekään. Voi vain olla, lueskella ja antaa Elviran laulaa. Leppoisaa perempaa adjektiiviä ei tähän voi saada osumaan.
Anssi Järvinen
Kommentit
Keskustelut
Facebook