Enigma: A Posteriori

8.11.2006

musiikki, albumit, taustamusiikki, hitit, sisustusliikkeet

Vaikka asia on jotenkin onnistuttu unohtamaan, niin Enigma oli yksi 1990-luvun suurimpia musiikkimenestyksiä koko maailmassa. Suomessakin tolkuttoman suositut albumit MCMXC a.D ja The Cross Of Changes tekivät kasvottomasti Enigmasta aikansa mystisen suurbändin. Maailmalla kahta ensimmäistä albumia on myyty noin 30 miljoonaa kappaletta.

Enigma eli Michael Cretu on onnistunut aina luomaan mystistä ambientin, technon ja popin sekamelskaa. Paikoin Enigma toimii jopa tanssilattioilla, mutta lähinnä kyse on chill out –musiikista, jota on vahvistettu munkkikuoroin ja latinanalaisin nimikkein. Lopputulos on aina ollut kaunis, mutta rivien välistä on kuullut näpistelyn ääniä.

Enigma on kuin jatke Jean-Michel Jarren jo 70-luvulla luomille syntetisaattoriklassikoille, mutta ollakseen Jarren tasoinen näkijä ja innovaattori, niin Cretun Enigman olisi pitänyt pystyä vielä hieman maagisempiin suorituksiin. Enigmassa moni asia on perustunut jo olemassa olevaan musiikkiin, jota on vain esitelty uudessa kuosissa. Sellaista olivat mm. Sadeness- ja Mea Culpa –hitit tai Return To Innocence, jossa hönki Cretun vaimo Sandra.

A Posteriori on ihan yhtä kiehtova ja monitahoinen Enigma-albumi kuin viisi edeltäjäänsä, josta ei jää mieleen mitään. Ei mielikuvia eikä vaurioita. Musiikillisesti Enigma jälleen lattea, mutta oivaltavasti erilaisia äänielementtejä yhdistelevä ja korville hellä. Enigman musiikista jää tunne, että sitä ei ole tarkoitettu vieläkään muuhun kuin jumppatuntien venyttelyvaiheeseen tai taustamusiikiksi ultraviileisiin sisustusliikkeisiin. Varsinkin jälkimmäisiä on kuitenkin maassamme vain pari, joten A Posteriorin menekki on samaa luokkaa kuin Eamesin lounge-tuolien.

Kun cd:n soundeissa ei ole yhtään ärsyttävää osasta, niin olisi hienoa myös kuulla millaiselta A Posteriori kuulostaa 5.1-soundein varustettuna dvd-versiona, sillä sellainenkin kultakorville on tarjolla.

www.enigma.de

Anssi Järvinen