Eri esittäjiä: Ipanapa 1
15.9.2007
Ipanapa on levy, jota on odotettu, sillä nimekkäiden artistien kirjoittamia ja esittämiä uusia lastenlauluja ei ole tehty vuosikymmeniin. Hirvittävien Pikku-Oravien jälkeen tämä kuulostaa täydelliseltä.
Lapsille pitää olla lastenlauluja, mutta vaikka päivähoitopaikoissa, kodeissa ja välillä jopa televisiossa niitä on ollut tarjolla, niin uusia lastenlauluja on levytetty yllättävän vähän joidenkin Fröbelin Palikoiden lisäksi. Kamalinta onkin ollut huomata miten sekaisin business-maailma on lasten kohdalla ollut, kun animaatiohahmot ovat lauleskelleet Kaiken takana on nainen –tyyppisiä lauluja ikäänkuin lastenlauluina ikäänkuin tajuamatta, että lapset eivät ole oikea kohdeyleisö moisille viisuille. Ipanapa-levyn myötä EMI Finland saa hieman anteeksi omia tyhmyyksiään, sillä tässä levyssä on enemmän ajatusta kuin muutamassa menestyneimmässä “lastenlevyssä” tällä vuosituhannella.
Ipanapan aloittaa valloittava Hip hoppii englantii eli Palefacen kielenopetustuokio. Englanti-suomi –räpäytys on vaativahko, mutta iloinen osoitus siitä millaista lapsille tehty, kasvattava musiikki voi parhaillaan olla. Vastaavaa kasvatusmetodia olisi Ipanapalla voinut olla paljon enemmänkin, mutta eihän kaikkeen voi (eikä tarvitsekaan) piilottaa opettamista. Toinen tällainen valistus on osunut Siiri Nordinille, jonka Hyväntuoksuinen-kappaleen toivoisi toimivan jokaiselle pikku prinsessalle.
Albumilla kuullaan herkullisia hetkiä mm. Tuure Kilpeläiseltä, Samuli Putrolta, Knipiltä, Olavi Uusivirralta, Kalle Aholalta ja Jarkko Martikaiselta. Teemat vaihtelevat pienistä saduista erikoisiin lyyrisiin kikkailuihin, mutta juoni sekä sen sisältö ovat omiaan kaikille lapsille eli typeriä, mauttomia ja asiattomia kappaleita ei levyllä kuulla.
Musiikillisesti Ipanapa on helpohkoa ja kevyttä. Tuottajana ja taiteellisena johtajana on toiminut Lasse Kurki, jonka johdolla musiikillisesta linjasta on rakentunut akustisvoittoinen sekä laadukas. Kaikkiaan Ipanapaan olisi toivonut eri artisteilta hieman enemmän sitä soundia, jota he muutenkin ovat tehneet, vaikka se olisikin naamioitu lastenmusiikiksi. Nyt esimerkiksi Tommy Lindgrenin Maa, jossa kaikki on toisin on tuotantonsa puolesta aivan täysin eri ääripäästä kuin Don Johnson Big Bandin musiikki. No kuten sanottu, niin kaikkea ei voi saavuttaa eikä sitä ole edes yritetty. Tärkeintä on kuitenkin, että lapset saavat ansionsa mukaan eli leikkisää, tarkoituksenmukaista ja ikäisilleen tehtyä musiikkia.
Ipanapa 1 on albumi, jolle todellakin toivoo jatkoa. Eikä levy ole vain lapsille tarkoitettu, sillä kokonaisuutta kestää kuunnella vanhempikin. Ja miksei isovanhempikin. Tuottaja Lasse Kurjen mukaan Ipanapa on vaihtoehto niin sanotulle ”lässytysmusiikille”, jota lapsille aika usein tarjoillaan ja levy, jonka soidessa lasten vanhemmat eivät tulisi hulluksi. Tämä on täysin totta.
www.emi.fi
Anssi Järvinen
- 1.
-
Onpahan muuten ihan mainio albumi. Palefacen ”enkkulaulu” tuo mieleen Jukka-Pojan rennot renkutukset, Samuli Putron raita voisi olla jollain Zenkkareiden b-puolella ja Jarkko Martikainen on oma hurmaava itsensä. 4/5 todella osuva arvosana. Suosittelen. Tässä jää kaikenmaailman RATTZIT ja Pikku-Oravat valovuosien taakse…
- 2.
-
Hauskaa, että tulee taas” vanhemmille tarkoitettu” lasten levy. Edellinen vastaava oli varmaan M.A . Nummisen ”Lauluja lapsille”: Se taas oli niin undergroundia, että sitä ei lapsille uskaltanut soittaa.
- 3.
-
Siis aevan mahtavaa!!!! Tätä olen odottanut jo kauan. Kissani ja gerbiilini tappelevat keskenään ja lastenmusiikki saa ne entistä huonommalle tuulelle, mutta nyt löytyi ratkaisu.
- 4.
-
Täytyypä kuunnella. Jospa tässä olisi joulu- ym. lahjaideaa paitsi Suomessa myös kaukomailla asustaville lastenlapsille. Kiva kun esitellään musiikkia laidasta laitaan.
- 5.
-
Aivan riemastuttava levy, hymy naamalla myös äiti kuuntelee :)))
- 6.
-
paskaa mitä paskaa…… kukaa tommost hiirenrunkkaust haluu kuunnella. hakekaa enemmän dimmu borgir laulamaa kuinka ihmisii tapetaa ja kidutetaa… siinä musiikissa sitä ainesta vastapa onkin
- 7.
-
Onhan ei-lässyttävää lapsille sopivaa musiikkia tehty paljon M.A Nummisenkin jälkeen. Suosittelen tutustumaan esim. bändiin nimeltä Tohtori Orff ja Herra Dalcroze. Soittavat sekä festareilla että päiväkodeissa, molemmissa kuulijat ovat yleensä innoissaan.
- 8.
-
Lapsille on tehty musiikkia 2000-luvullakin vaikka kuinka paljon!
- 9.
-
Tämä on loistavaa! Lupasin kummitytölleni ostaa cd:n ja hän odottaa malttamattomana viimeistään kuultuaan Palefacen loisteliaan englannin oppitunnin. Tällä viikolla kauppaan mars ja ipanapa mukaan. Kuka ties ostan 2, itselle siis toinen. :) T. Tyytyväinen kummisetä
- 10.
-
Ihana levy! Ville Leinosen ja Palefacen kappaleet on jo jäänyt päähän soimaan. Eikä harmita yhtään! Molemmat aivan huippubiisejä ja täysin erilaisia. Huippulauluntekijöitä :)
- 11.
-
Vähän outo levy. Joku sano hauskasti Kuninkas ei kuulostavan Gänggärängältä :)
Ei ole oikein lastenmusiikkai tämä. - 12.
-
Lastenmusaa parhaimmillaan mun mielestä. Suosikit tähän mennessä: nordin, lindgren, leinonen ja hanhiniemi. Kuukauden kuluttuu täytyy kyllä ehkä jo vaihtaa levyä :)
Kommentit
Keskustelut
Facebook