Gavin DeGraw: Gavin DeGraw (***)

14.5.2008

hitit, albumit, rakkaus, rock, äänenkäyttö, ohjukset, radioasemat, Motörhead

Chariot ja I Don’t Want To Be -hiteistään tunnetuksi tullut Gavin DeGraw on toisella albumillaan varmempi ja vahvempi. Samalla vanhojen hittien toistoa vältellessä on pelattu liiankin varmoin valinnoin.

Gavin DeGraw ei ehkä nimenä ole vieläkään kaikkien aivoille tuttu tapaus, mutta Chariot on kappale, jonka lähes jokainen tunnistaa sen kuullessaan. Tuosta hitistä, joka vieläkin soi radioasemilla tiuhaan, on kulunut jo viisi vuotta. Toisella albumillaan, jolle Gavin antoi nimeksi oman nimensä, mies välttelee tiukasti tekemästä toista samanlaista hittiä. Tästä huolimatta hittejä riittää, vaikka toinen kierros onkin Gavinilta askel rohkeampaan ja rokimpaan suuntaan.

Kun Gavin DeGraw -albumi soi kerta toisensa jälkeen, niin on aivan selvää, että mies on tarkalleen tiennyt mitä on tekemässä. Chariot-albumiin verrattuna groove on vahvempaa, miehen äänenkäyttö kehittyneempää ja kokonaislinja sopii artistille kuin nenä päähän.

Ensimmäiseksi singleksi ja samalla hitiksi albumilta lohkaistiin In Love With A Girl, joka on niin suoraan fanien pääjoukkoon ammuttu ohjus, että ei ole epäilystäkään jatkuuko Gavinin voittokulku toisellakin levyllä. Kun tämä toinen kierros tarjoaa teemoiltaan entistä sykähdyttävämpiä tarinoita nuoresta rakkaudesta, sydänsuruista ja muista tyttö ja poika -tyyppisistä tilanteista, niin jopa alkaa paatuneempi kuulija nähdä punaista. Vaan ei hätää, sillä Gavin DeGraw on musiikillisesti askeleen rankentunutta Gavinia, joten se kompensoi edes vähän. Ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi, sillä sen asteen hunajaa herran kynästä on valunut tekstipuolelle, että edes heavyn päällä ne eivät menettäisi makeuttaan.

Syy Gavin DeGrawn linjan jyrkkenemiseen on miehen kehittynyt lauluääni sekä tuottajana häärinyt Howard Benson. Mies on aikaisemmin vääntänyt kohdalleen mm. Motörheadin, My Chemical Romancen, Papa Roachin ja Sepulturan soundia, joten olisihan se kummallista mikäli ukon läsnäolo ei kuuluisi lävitse.

Vaikka Gavin DeGraw on onnistunut luomaan jenkki-pop-rockinsa avulla erittäin laadukkaan levyllisen, niin imelät tarinat ja omaperäisyyden puute vaivaavat siinä määrin, että albumia ei voi kehua kovin auliisti. Ei edes sen jälkeen, kun tätä on myyty muutama miljoona kappaletta. Singlehiteillä voidaan saada aikaan ihmeellisiä myyntilukuja, vaikka kokonainen albumillinen olisikin vain täsmälääkitystä rakkauden väärästä määrästä kärsiville teineille.

Lue Kaistalta myös:

Gavin DeGraw -haastattelu

Anssi Järvinen