Herra Ylppö & Ihmiset: Sata vuotta (****)
14.2.2008
Mitä tuoreemmasta Maj Karman tuotannosta pitää, sitä helpompi Herra Ylpön soololevyäkin on lähestyä. Maj Karman kauniiden kuvien aikaista hullua huutajaa kun ei Sata vuotta -albumin moneltakaan raidalta löydy. Vielä Metallisydän-albumilla kuultu puhe- ja huutolaulu on kehittynyt Sodankylän ja Ukkosen myötä aidoksi laulamiseksi. Niinpä ero Ylpön soolon ja vuosituhannen alun aikaisen itseilmaisun välillä on huima.
Melodisempi ilmaisu taittuu Ylpöltä odottamattoman hyvin, vaikkei mies kovin laajaa äänialaa omaakaan. Ainostaan muutaman kerran korkealta laulaessaan herra tuntuu eksyvän kartalta. Siitäkin huolimatta Sata vuotta -albumilla Ylpön laulu on vahvempaa kuin millään aikaisemmalla levyllä
Vaikka laulutyylien kirjo on laajentunut, lyriikoissa Ylppö kulkee vuosi vuodelta yhä yksinkertaisempaan ja suorasukaisempaan suuntaan. Olisi ehkä kohtuutonta kutsua biisejä ”naiiveiksi”, niissä kun kustaan keskellä Mannerheimintietä ja juodaan väkijuomia naisten häpykummuilta. Silti Ylppö on selvästi tyhmentänyt itseään, vaihtanut vaikeaselkoisen taideminänsä rentturokkariin.
Stanley Kubrickin sijaan Sata vuotta –albumilla viitataan Terminator ykköseen ja niin edelleen. Metallisydämestä tuttu Elena Leeve tosin mainitaan tälläkin levyllä. Voisi kuitenkin olettaa, että ”kaikki on totta” –sloganin nimeen vannova Ylppö laulaa vielä 15 vuoden jälkeenkin samoista asioista kuin vaikkapa teksteiltään vaikeaselkoiseksi moititulla Äärellä. Tässä vaiheessa uraa on kuitenkin enemmän varaa rehellisyyteen ja vähemmän halua asioiden mystifioimiseen. Niinpä Sata vuotta tuntuu räyhäkkyydestään huolimatta henkilökohtaiselta. Asiat sanotaan niin kuin ne koetaan ja tunnetaan. Väliäkö sillä, jos joku pahastuu.
Henkilökohtainen tyyli tai rehellisyys ei kuitenkaan aina tarkoita napakymppiin osumista. Albumin kansilehdestä sanoituksia lukiessa poskien punoitusta ei voi nimittäin estää. Harrison Ford totesi George Lucasille Star Warsin kuvauksissa repliikeistään: ”You can type this shit, George, but you sure can’t say it”. Ylpön tapauksessa tilanne on päinvastainen. Paperilla ”mä aion rakastua sinuun” kaltaiset lohkaisut tuntuvat kömpelöiltä, mutta laulettuina ne toimivat kuin jyrä. Pitkälti. ”Vapaus ja yksinäisyys ovat lähellä toisiaan” ja ”mä voin mennä tonne itään ostariin / mä en mee jonon ohi Lostariin” eivät nimittäin toimi sen enempää silmissä kuin korvissakaan. Onneksi moisia kauneusvirheitä ei Sata vuotta -albumilta löydy monta.
Maj Karman tuotannosta Sata vuotta poikkeaa lähinnä Häiriö Piirisen kitaroiden poissaololla. Myös sovituspuolella on tehty ratkaisuja, joita Maj Karman levyillä ei ole kuultu. Ylppöä on kritisoitu Maj Karman heikoimmaksi lenkiksi, mutta Sata vuotta viittaa kyllä eri suuntaan. Nyt-liitteen viiteen tähteen ei voi ihan yhtyä, mutta hieno kokonaisuus kyseessä on silti. Tästä parhaina osoituksina ovat nimibiisin ohella kappaleet Kleopatra, Varoitus, Mellakka ja Tyttö epäkunnossa. Unohtaa ei sovi myöskään päätösraita Loppua, joka toimii, vaikkei Ylpön ex-tyttöystäviin lukeutuisi.
PlusMiinusNolla
+ Ei tyydy kopioimaan Maj Karmaa, vaan esittelee Ylpöstä uusia puolia
+ Saa uskomaan, ettei ilmaisu ”suomirock” olekaan kirosana
- Pieniä kauneusvirheitä
+ / - Luo melkoisia odotuksia Maj Karman syksyllä ilmestyvälle albumille
Lisää aiheesta Kaistalla:
Viikon musiikkivideo: Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta
Herra Ylppö & Ihmiset-yhtyeen debyyttilevy listaykköseksi
Viikon valio: Lauttasaari - Koti se on rokkarillakin
Äänestys: Paras kalju rocklaulaja?
Tatu Junni
- 1.
-
ylppö on kuningas!
- 2.
-
Päivää.
Onkohan toimiitajalla menny nyt sopat ja vellit sekasin?
Herra Ylppö ja ihmiset on oma erillinen bändi, ei Karman kopio, sivuprojekti tai mikään muukaan Karma-johdannainen.Ymmärrän kyllä että Hra Ylpön ääntä ja äänenkäyttöä arvostellaan mutta vertaus 15 vuoden takaiseen on tarpeetonta. Eihän HYi-bändiä ollu olemassakaan sillon.
Tässä vain muutamia epäkohtia mainitakseni.Plusmiinus-osiossa on kaiken tiivistävä lause:” Luo melkoisia odotuksia Maj Karman syksyllä ilmestyvälle albumille.”
a.) Yhtä hyvä vertaus kuin vertaisit Vesa-Matti Loiria Jean-Pierre Kuselana ja Eino Leinon tulkitsija-Loirina. Sama henkilö mutta eri roolit.
B.) Maj Karmaa ei oo olemassa, se on Mai Karma.
Kyseinen arvostelu sopii paremmin jonnekki huumori-sivulle kuin vakavasti otettavalle levyarvostelusivulle.
- 3.
-
Leena puhuu ihan mitä sattuu ja paljastaa lopuksi oman tietämättömyytensä: mikä vitun ”MAI” KARMA? Lisäksi urpo-Leena pitäköön mielessä, että Ylppö on Ylppö, ei mikään hahmo kuten Loirin Kusela. Lisäksi on ihan luonnollista, että jonkin yhtyeen keulakuvan esikoissooloa käsitellään emobändin, eli sen mihin on totuttu, kautta jotta selviää, miten uusi levy eroaa vanhemmasta tuotannosta. Totta kai Ihmiset ja Maj Karma on eri bändejä, ei tossa arvostelussa muuta väitetäkään.
Äh, ihan oikeasti: älä Leena kirjoita enää mitään. Minnekään. Kiitos!
- 4.
-
Anteeksi tietämättömyyteni. Se on toden totta Maj Karma.
Leena jatkaa edelleen kirjoittelua.Suotakoon minullekki oikeus mielipiteeseen kuten edelliselle joka ei nimeään kerro.
Kommentit
Keskustelut
Facebook