Huba: Huba
14.2.2007
Hyvä levy ei vanhene eikä hyllyssä happane. Näin voi todeta jo viime vuoden lopulla julkaistusta Huban albumista, joka esittelee kotimaista soul-funk –osaamista tavalla, jota on ollut ikävä, vaikka sellaista, jota ei ole onkin vaikea ikävöidä.
Valkoihoinen Huba on kaiken velkaa tummaihoisille esikuvilleen, mutta suomalaista soulia ja funkia ei olisi ilman suurta ihailua, jonka kohteena ovat olleet Curtis Mayfield, Funkadelic, Marvin Gaye ja moni muu. Huba jatkaa tuota hienoa perintöä omalla laadukkaalla tavallaan.
Kun 90-luvulla Suomessa vielä ihmeteltiin, että mistä se sielukkuus kumpusi johonkin Aki Sirkesalon tai Niko Ahvosen tapaisten artistien musiikkiin, niin hiljalleen jäyhä pohjoisen kansa on saanut kuulla hiphopin ja r’n’b:n suosion myötä mustaa rytmimusiikkia sen verran lisää, että Hubakaan ei enää ole yksin hangessa seisomassa.
Siitä huolimatta, että kombo on loihtinut vanhoista resepteistä saaduilla avuilla hienoa musiikkia, niin Huballa on myös ongelmia. Vaikka albumi on lempeä ja nautinnollinen hetki laadukasta musiikkia, niin se myös keinahtelee liiaksi esikuviensa perässä. Huban ongelma on olla liian persoonaton ja tavallinen lajissa, joka on kieltämättä vaarallinen sekä vaikea. Rytmimusiikki ei kuitenkaan ole vain musiikkia, vaan myös elämäntapa, joten sinänsä Hubaa on paha mennä teilaamaan.
Vokalistit Tuomas Kaila, Johanna Försti, Jutta Annala, Marika Tuhkala sekä osittain myös Tuomo Prättälä suoriutuvat komeasti kovasta tehtävästä. Eikä yhtye, jossa musisoivat Riku Karvonen, Mikko Määttä, Mikko Kaakkuriniemi, Erno Tiittanen ja Janne Huttunen ole hassumpi. Ei suinkaan, vaan kokonaisuus soi komeasti kuuluen lajinsa ehdottomaan kotimaiseen eliittiin.
Kaikkiaan Huba tarjoaa parasta mahdollista sielunhoitoa, jota Suomessa voi musiikin välityksellä saada. Se on saavutus, josta vielä 10 vuotta sitten saatoimme vain unelmoida. Kunpa Hubaa olisi ollut aina.
Erityiskiitos tällaisen albumin julkaisemisesta suomalaiselle Texicalli-levy-yhtiölle, sillä ilman sitä sielua olisi vähemmän kotimaisella musiikkirintamalla.
Anssi Järvinen
Kommentit
Keskustelut
Facebook