Jay-Z: Kingdom Come

1.12.2006

albumit, Huhut, hyllyt, tavarat, Lost, eläkkeet, musiikki, Coldplay

Kingdom Come on juuri niin rehellisen kaupallinen ja pöyhkeilevä kuin jo kerran eläkkeelle vetäytyneen Jay-Z:n albumi voi ja pitääkin olla. Samalla Kingdom Come onnistuu olemaan lattea ollakseen Def Jamin vuoden tärkein albumi. Def Jam on sentään Jay-Z:n komennuksessa saanut parempaakin aikaiseksi ja herra itse on sentään ikoni.

Kaikesta huolimatta Kingdom Come on suuri julkaisu, joka kannattaa hankkia. Miksi näin?

Jay-Z lupasi kolme vuotta sitten kadota artistina ikuisesti, mutta eipä aikaakaan, kun huhut miehen paluusta alkoivat velloa ympäriinsä. Jay-Z:n fanit tuskin kovin monta unetonta yötä hiphop-jättiläisen lopettamisen takia viettivät, mutta herralle itselleen lopettaminen olikin liian vaikeaa. Huhut eivät olleet tyhjästä temmattuja ja lopulta Jay-Z sai ähkittyä kasaan Kingdom Comen.

Kingdom Come on siis suurmiehen paluu parrasvaloihin ja vaikka materiaali olisi mitä, niin se ei voi olla liian huonoa ja siksi Kingdom Come pitää omistaa tai ainakin kuunnella. Hyllystä tulisi kuitenkin löytyä myös ne paremmat Jay-Z –albumit 90-luvulta.

Jay-Z:n albumilla kuhisee nimekkäitä vieraita Coldplayn Chris Martinista John Legendiin ja Usherista Pharrelliin. Monista vieraista huolimatta musiikillisesti Kingdom Come on yllättävänkin tasalaatuinen ja viihdyttävä. Jay-Z ei kuitenkaan onnistu juurikaan yllättämään biisien sisällöllä, vaan räpäyttelee jonninjoutavia selvyyksiä lötköjen biittien päälle. Olo muutaman kuuntelukerran jälkeen on omituinen. Tätä levyä on odotettu ja sitten se onkin vain ihan hyvä. Ei siis mestariteos eikä edes ihana, mahtava tai uskomaton. Vaan ihan hyvä.

Levy alkaa agressiivisesti Oh My Godilla ja etenee Rick James –samplein vahvistetun Kingdom Comen kautta Show Me What You Got –singleen, joka puolestaan nappaa voimansa Public Enemystä. Albumin alku on tehokas, iskevä ja äkkijyrkkä, mutta vasta Lost One ja Do U Wanna Ride kuulostavat miellyttäviltä. Jay-Z:n riimittely leppoisimmissa raidoissa on kodikkaamman kuuloista kuin energiapatukan tehokkuudella takovissa aloitusbiiseissä.

Albumin puoliväli soljuu läpi eleettömän letkeästi, mutta loppupuolelle on paketoitu lisää tiukempaa tavaraa. Usherilla ja Pharrell Williamsilla vahvistettu Anything on pelkkää täytettä ja Beyoncén tähdittämä Hollywood on mukana perhesyistä. Niin outoa kuin se onkin, niin Kingdomn Comelle vain puolet biiseistä ovat hyviä ja loput haluaisi pyyhkiä pois.

Mystisintä on albumin lopettava yksinkertaisesti toimiva Beach Chair. Kyseinen biisi ei ole albumin tuotantovastuun kantavan Dr. Dren käsialaa, vaan siinä vierailevan Coldplayn Chris Martinin sekä Rick Simpsonin tuottama.

Jos olet epävarma siitä, että onko hiphop sitä musiikkia, jota haluat kuunnella tai sinun on vaikea löytää hiphop-suosta jotain laadukasta, niin osta Kingdom Come. Tässä on nimittäin vuoden varmin hiphop-julkaisu, joka ei Jay-Z -asteikolla yllä ihan kärkipäähän, mutta on silti hyvä.

Anssi Järvinen