J.Karjalainen: Vanhaa rautaa

20.1.2004

karjalaiset, hitit, Kokoelmat, musiikki, avaruus, lupiinit, telepatia, albumit, Espanja

Arvosana: ***

Jukka Karjalainen ilmoitti tuoreessa haastattelussa ”haluttomuutensa tehdä hittejä”. Moinen lausunto on epämiellyttävää kuultavaa Poko Rekordsin lisäksi ainakin allekirjoittaneelle. Karjalainen kuitenkin on useimmiten vahvimmillaan nimenomaan niitä pahamaineisia ”hittejä” tehdessään. ’Telepatiaa’, ’Hän’, ’Doris’ ja niin edelleen ovat artistin parhaita iskusävelmiä millä tahansa mitta-asteikolla. Toisaalta, Karjalaisen ei tietenkään tarvitse säveltää hittejä, jos hän ei itse halua. Kyllähän Teostot ja muut korvaukset virtaavat loppuelämän ajan jo muutenkin.

Karjalaisen tuore tuplakokoelma ’Vanhaa rautaa - Keihäänkärkiä 1992-2004’ sisältää kaksikymmentäneljä Karjalaisen itsensä valitsemaa biisiä ja miestä pitää sekä kiittää että moittia kappalepäätöksistä. Vaikkapa ’Villejä lupiineja’ -albumin kohdalla valinnat ovat osuneet aika lailla napakymppiin, olisihan ollut suorastaan rikollista jättää esimerkiksi kauniin melankolinen ’Mä käännyn hiljaa pois’ pois laskuista. No, entä sitten poiminnat ’Tähtilampun alla’ -levyn albumin kohdalla? Jo mainittu ’Telepatiaa’ suorastaan kirkuu poissaoloaan uudelta kokoelmalta eivätkä ’Espanja’ ja ’Avaruuden ikkuna’ pelasta tilannetta. No, artistin selitys on tietysti se, että ’Tähtilampun alla’ -levyn biisejä on julkaistu jo ’Suurimmat hitit’ -kokoelmalla 90-luvun alussa. Silti, ceedeelle mahtuu kuitenkin lähes 80 minuuttia musiikkia, joten mukaan olisi kyllä mahtunut… Mutta anteeksi, eipä nyt takerruta pelkkiin pikkuseikkoihin.

On selvää, että J.Karjalainen on tehnyt koko pitkän ja menestyksekkään uransa ajan itsensä näköistä ja kokoista musiikkia. Yhtä selvää on myös se, että ”suuri yleisö” ei ole innostunut Karjalaisen uusimmista pitkäsoitoista menneiden menestysalbumien tapaan. Syykin on selvä; uusimpien Jii-julkaisujen musiikki ei enää ole niin ”helppoa” ja kerralla tarttuvaa ja sen vuoksi kappaleet eivät enää soi taukoamatta radiossa jonkun ’Mssä se Väinö on?’ -idioottihitin tavoin. Esimerkiksi ’Valtatie’- ja ’Marjaniemessä’ -levyt eivät kokonaisuuksina todellakaan ole mitään napakymppejä, mutta ainakin tiettyjen kappaleiden kohdalla Karjalainen on kyllä tiennyt tasan tarkkaan, mitä hän yhtyeineen on tekemässä… Ja mies on osannut napata nuo onnistumiset tälle kokoelmalle.

Teksti: Timo Isoaho

Kokoelman biisilista!

CD1:

01: Villejä lupiineja
02: Mä käännyn hiljaa pois
03: Mä tahdon olla lähellä sinua
04: Espanja
05: Avaruuden ikkuna
06: Sana sai siivet
07: Laulumies
08: Laura Häkkisen silmät
09: Hölmö nuori sydän
10: Pygmit bailaa
11: Sä oot cool
12: Kaikki pallot ilmassa

CD2:

01: Keihäänkärki
02: Missä se Väinö on?
03: Hullun laulu
04: Villi poika
05: On kaikki niinkuin ennenkin
06: Kehrääjä
07: Paskahousua
08: Verinen mies
09: Pikku Josephine
10: 16. Avenue
11: Kolme kurkea
12: Hulmukka

Jii lavalla:

31.01. Vuokatti, Katinkulta
30.01. Lahti, Sibeliustalo/ Finlandia-klubi