Johanna Iivanainen & 1N: Outoja maita (****)

30.4.2008

albumit, iskelmät, salaisuus, runot, kitara, hitit, sävellykset, Sony

Sydämellistä, leippoisaa ja koskettavaa pop-musiikkia sisältävä Outoja maita on hurmaava albumi. Viimeistään tämän levyn toivoisi tuovan Johanna Iivanaisen kauniin äänen jokaisen korviin.

Johanna Iivanaisen pitäisi olla suuri suomalainen tähti, jos oikeus toteutuisi. Tai olisi jo toteutunut, sillä palkintoja, kuten Sony Jazz -palkinnon ja Louis Armstrong -palkinnon hän on jo saavuttanut. Siispä viimeistään Outoja maita on albumi, jolle toivoisi suurta kaupallista menestystä. Vaikka levy ei ole täydellinen, niin täsmälleen puolet sisällöstä on niin hienoa, että tätä albumia ei voi ohittaa huomaamatta noita ylivertaisia pop-kappaleita.

Iivanaisen ääni on monille jo tuttu, sillä naista on kuultu mm. Lasse Mårtensonin tuotantoa esitelleellä albumilla, Eero Koivistoisen yhtyeen kera, Tommy Tabermannin runojen pohjalta tehdyllä levyllä, LuomonPresent Loverilla ja niin edelleen. Hän on siis meille varmasti tutumpi kuin tiedämmekään. 1N tukijoukkonaan Iivanainen on kuitenkin omillaan ja tehnyt uransa toistaiseksi merkittävimmän albumin.

1N eli Pekka Rautio, Matti Paatelma, Santtu Vihunen sekä Janne Antikainen vastaavat Esa Kotilaisen vierailujen lisäksi kaikesta musisoinnista. Lopputulos on erittäin ammattimaista, hillittyä ja kaunista. Vaikka elementit ovatkin kitara, koskettimet, rummut ja basso, niin yhtye on onnistunut leipomaan paikoin tanakan ja itseään suuremmalta kuulostavan kokonaisuuden.

Outoja maita -albumilla on viisi ylivertaisen hienoa suoritusta, jotka hakevat vertaistaan tämän vuosikymmenen kotimaisesta tuotannosta. Ihokarvat sojottavat pystyssä ja mielen valtaa erikoisen hyvä tunne, kun kuulee kappaleet Pieneen tilaan, Muukalaisia tarvitaan ja Mä jäädyin taas. Tämä ei ole kuitenkaan kaikki mitä Outoja maita tarjoaa, sillä todelliset helmet ovat Hullu sekä Ei kukaan pahaa tarkoita. Nämä kaksi suomalaisen popin hiottua helmeä soivat kuulaasti ja koskettavasti tavalla, jollaista kuulee harvoin. Kun kappaleet ovat sanoituksina (Pekka Rautio) ja sävellyksinäkin (Pekka Rautio sekä Matti Paatelma/1N) ehdotonta kärkikastia, niin pelkästään niiden perusteella Outoja maita pitäisi olla vuoden suurimpia kotimaisia tapauksia.

Aivan kaikki albumin materiaalista ei ansaitse moista ylistystä eli vaikka täydellinen onnistuminen väijyy jo Iivanaista ja ystäviään, niin ote notkahtaa parissa kohdassa turhan naiivin Suomi-iskelmän puolelle. Jääköön nimeämättä ne levyn heikoimmat hetket. Ostakaa Outoja maita, nauttikaa vuoden hienoimmista pop-kappaleista ja ihmetelkää miten Johanna Iivanainen on pysynyt suurena salaisuutena.

1N-kotisivut

Anssi Järvinen