Johanna Iivanainen: Johanna Iivanainen

4.2.2005

sävellykset, tyyli, jazz, soul, Sony

Muun Muassa Eero Koivistoisen ja Korpi Ensemblen kanssa laulanut Johanna Iivanainen, 28, palkittiin Sony Jazzpalkinnolla vuonna 2003. Valinnan tehnyt raati kehui Iivanaista omintakeiseksi, monipuolisen musiikillisen näkemyksen omaavaksi laulajaksi, joka on lisäksi tehnyt merkittävää työtä suomalaisen jazzlaulun kehittämisessä.

Iivanaisen uunituoreella soolodebyytillä jazz on kuitenkin vain yksi tyyli muiden joukossa. Kuuden vuoden aikana sävelletyt laulut istuvat sen sijaan enemmän singer-songwriter-perinteessä, pop- ja soul- ja folk-musiikissa. Mikko Iivanaisen aavistuksen patmethenymäinen kitarointi ja Johannan harvakseltaan käyttämä scat-laulu ovat levyn jazzeinta antia.

Luontevin vertailukohde Iivanaiselle löytyy supersuositun Norah Jonesin hybridipopista. Iivanaisen sävellykset polveilevat kunnianhimoisesti ja hyödyntävät monipuolisemmin eri musiikkityylejä, mutta tarjoavat toisaalta vähemmän mieleenpainuvia koukkuja. Taiten tuotetun ja ammattimaisesti soitetun levyn sävellykset ovat mallikelpoisia, mutta niistä uupuu se lopullinen jokin. Syvälle kurkottavat englanninkieliset sanoitukset etäännyttävät enemmän kuin puhuttelevat.

Tuottajat Matti Kervinen ja Juha Jäntti ovat luoneet levylle skandinaavisen seesteisen soundin, joka kuitenkin kaipaisi lisää rosoa ja rouheutta. Levyllä vieraileva Ville Riippa annostelee sitä hammond-uruillaan kappaleessa Wake Up, joka on myös levyn paras sävellys. Siinä ja How Littlessä on samankaltaista kokonaisvaltaista surumielisyyttä kuin edesmenneen Minnie Ripertonin parhaissa töissä.

Teksti: Risto Nevanlinna / Nöjesguiden