Jore Marjaranta: Pieni ihminen

17.4.2007

albumit, musiikki, ihmissuhteet, arvostelu

Jore Marjarannan uusi albumi ei yllätä kuulijaa, sillä tarjolla on tasalaatuinen 40-minuuttinen suomalaista poppia, joka tähtää tarkasti Radio Novaa kuuntelevaan kansanosaan. Yllättävää on lähinnä se, että aikoinaan humoristisessa Leningrad Cowboysissa ja kunnianhimoisessa Guitar Slingersissä soittanut Marjaranta on onnistunut tekemään soolona jo neljännen samanlaisen levynsä.

Jore Marjarantaa vaivaa jokin, sillä Pieni ihminen –albumi on toistoa kaikesta mitä herra on 2000-luvulla tehnyt ja jotenkin tuntuu, että miehen kunnianhimo on kadonnut. Kenties Marjaranta tekee työnsä eli musiikin lisäksi jotain, joka antaa enemmän tai sitten olen pahasti väärässä. Niin eleetöntä ja muuttumatonta Marjarannan musiikki kuintenkin on, että asiasta pitää jo vähän huolestua.

Toisaalta kun hänen ensimmäinen soololevynsä Eteenpäin julkaistiin vuonna 2000, niin se otettiin vastaan positiivisesti. Mitään megasuosiota ei Marjaranta ole saavuttanut, mutta levyjä hän on saanut tehdä ja keikkojekin on riittänyt, joten jos vuosituhannen alussa kasattu paketti riittää, niin hyvä niin.

Pieni ihminen on paketillinen tarinoita aikuiselta aikuisille. Kappaleissaan Marjaranta seilaa elämän, ihmissuhteiden ja olemisen väliä edestakaisin niin tyynessä, että yhdessäkään kappaleessa ei myrskytuulista tai edes pienistä sadekuuroista ole haittaa. Albumista on todella vaikea saada minkäänlaista tiukkaa otetta, mutta kuten jo ingressissä totesin, niin uusi Marjaranta maistuu ihan kelvolliselta radiosoitossa. Kokonainen albumillinen on kuitenkin jo liikaa. Pieni ihminen on niin tavallinen Suomipop-levy, että ihan kiukuttaa.

www.joremarjaranta.com

Kiinnostaisiko sinua arvostelun kirjoittaminen? Ala kriitikoksi ja voita itsellesi palkinto. Lue lisää täältä.

Anssi Järvinen