Juana Molina: Un Dia (***)

22.10.2008

albumit, musiikki, kotiseutu, energia, kieli, Buenos Aires, Espanja

Hypnoottiset rytmit kohtaavat etnon Juana Molinan viidennellä albumilla. Molinan luoma sekamelska ja mölinä koukuttavat salakavalalla energiallaan.

Buenos Airesissa varttunut Juana Molina oli aikaisemmin lokeroitavissa helposti etnoartistiksi, mutta viidennen albuminsa myötä nainen johdattelee musiikkinsa uusille poluille, jossa koneet määräävät. Un Dia on hypnoottinen ja jopa lamaannuttava kokemus. Albumi on ovela sekoitus popista tuttua tarttuvuutta kylväen korvikäytäviin samalla erittäin erikoisia ääniä ja saaden jopa Björkin kuulostamaan helpolta tapaukselta.

Un Dia on albumina kiehtova, erikoinen ja varmasti hämmästyttävä mikäli on tutustunut naisen aikaisempaan tuotantoon. Levyllään nainen tuo esiin omilta kotiseuduiltaan tuttuja rytmittelyjä, mutta jo albumin aloittavassa nimibiisissä on hyödynnetty myös afrorytmejä. Kolmantena kappaleena oleva Lo Dejamos on puolestaan akustisin ja ambientein hetki Un Dialla, mutta loput ovatkin näiden kahden maailman väliltä.

Juana Molina ei tee mitään helpoimman kautta, vaikka Un Dia onkin hypnoottinen, yllättävän rauhallinen ja mukaansa tempaava. Kun kieli on espanja, niin sekään ei naisen suusta tule tavalla, joka tekisi kuuntelemisesta helppoa, sillä tarinat ovat muutamien sanojen mittaisin tai sitten niitä ei ole ollenkaan laulusta huolimatta. Vain oikeastaan El Vistado tuntuu oikealta laululta.

Un Dia kiehtoo ja pitää koko 50-minuuttisen kestonsa ajan kuulijan otteessaan, mutta samalla jää etäisen kylmäksi sekoitukseksi outoa musiikkia, johon on lisätty elektronisia soundeja. Olisikin kiva kuulla miltä Juana Molina kuulostaisi vaikka Chemical Brothersin käsittelyn jälkeen. Silloin tämä erikoisuus voisi päätyä jopa tanssilistoille. Ilman remixaamistakin himmeästä konemusiikista ja etnovaikutteista kiinnostuneiden kannattaa tutustua Un Diaan.

www.juanamolina.com

Anssi Järvinen