Keane: Under The Iron Sea
13.6.2006
Keanella on ongelma. Bändin näet pitäisi olla erilainen ja silti samanlainen kuin debyyttilevyllä Hopes And Fears kaksi vuotta sitten. Kieltämättä Keane itse sai nostettua riman niin korkealle, että Under The Iron Sea –albumin pitäisi pystyä vaikka millaisiin suorituksiin ja vaikka pystyisikin, niin mikään ei tunnu riittävän. Tämä aiheuttaa ongelman myös kriitikolle.
Under The Iron Sea on silti hyvä levy, jota jaksaa kuunnella kerrasta toiseen ja hiljalleen siitä muodostuukin yksi kesän parhaista julkaisuista.
Keanen esikoinen, Hopes And Fears -albumi, oli vuonna 2004 yksi iloisimmista yllätyksistä. Olihan bändistä kohuttu jo pitkään ja kun levy vihdoin tuli myyntiin, niin se oli mitä mainioin brittirocklevy, josta riittää iloa vieläkin. Levyä myytiin viisi miljoonaa kappaletta ja se oli oikein bändille ja jokaiselle levyn ostaneelle.
Toinen, se ”vaikea levy”, Under The Iron Sea syntyi palasina bändin kiertäessä Eurooppaa ja Yhdysvaltoja sekä lopulta paetessa studioon lokakuussa 2005. Levystä kuulee bändin kasvaneen esikoislevyn jälkeen valtavin harppauksin ja soundi ei ole enää niin viaton, kuin Hopes And Fears –levyllä. Mitä sitten? Olisiko pitänyt tehdä samanlainen toinenkin levy? Tuskin, sillä sekin olisi ollut väärin.
Under The Iron Sea ei sisällä ihan debyytin parhaita paloja (eli hittejä), mutta hienoa musiikkia silti. Levy on synkempi, suurempi ja sellainen kuin sen saattoi odottaakin olevan eli kehitys on kehittynyt. Keanen kohdalla se vain nyt on mennyt tähän suuntaan eli pientä rokkikouristusta on aistittavissa eli kun ennen oltiin herkempiä, niin nyt tehdään jotain isompaa ja revitään kulisseja.
Is It Any Wonder? –biisi on ehditty teilaamaan U2-kopioksi, mutta miksipä moista suurbändiä ei voisi ihailla ja vaikka vähän apinoidakin? Edes vahingossa? Singlelohkaisun lisäksi samaa tunnelmaa albumilla edustaa Crystal Ball. Muutoin Under The Iron Sea on sopivan kaunista ja alakuloista tunnelmointia, jossa Tom Chaplinin ääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Ja kun kannetkin ovat upeat, niin ei Keanella ole mitään hätää. Kuvituksesta vastaa puolittain suomalainen Sanna Annukka, josta voitte lukea lisää täältä.
Keanen kotisivut
Anssi Järvinen
- 1.
-
Nimenomaan rima nostettiin niin korkealle, että vaikea sitä on ylittää. Kuitenkin olen itseni löytänyt kuuntelemassa levyä uudestaan ja uudestaan. Omaksi suosiksi on noussut mielestäni vahviten edellisen levyn linjaa edustava Nothing In My Way. Biisi on vahvasti piano vetoinen, eikä omaa sinkustakin tuttuja synalla tehtyjä kitarasaundeja. Kuitenkin kyseessä lienee vähintään 3 ja puolen tähden arvoinen levy.
Kommentit
Keskustelut
Facebook