Kristian Meurman: Läpi yön (***)
18.6.2008
Surullisen, mutta hyvin menestyneen Ensiaskeleet-debyyttinsä jatkoksi Kristian Meurman teki toisenkin albuminsa samalla reseptillä. Meurman viihtyy rockin ja iskelmän välisessä rotkossa.
Kun Kristian Meurmanin ensimmäinen albumi alkoi Lapin kesä -kappaleen tulkinnalla, niin useimmat ihailijoista päästivät ilopissan alleen siitä huolimatta, että tunnelma ei kovin iloinen ollut. Toisella albumillaan Meurman aiheuttaa saman reaktion, mutta vasta levyn lopussa Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijalla. Jokainen levy, jolla on Myrskyluodon Maija, on tavalla tai toisella komea. Niin myös Meurmanin Läpi yön.
Ennen Myrskyluodon Maijaa tapahtuu albumilla paljon tavallisempia asioita, jotka pitävät Meurmanin iskelmän ja rockin välisessä kuilussa poukkoilevana tulokkaana. Mikäli mies tuntui olevan vuosi sitten jumissa tuossa lävessä, niin toisella levyllään hän onnistuu kaivautumaan yhä syvemmälle näiden kahden tyylin väliseen saumaan. Selkeimmin rokataan Hectorin Koko hela maailma -kappaletta versioitaessa ja iskelmän puolella seisotaan tukevimmin miehen omassa Jos en sua saa -teoksessa.
Meurman ei siis tiedä vielä haluaisiko rankentaa linjaansa vai edetä Ensiaskeleet-albumin suunnassa. Asia ei haittaa eikä häiritse, sillä molemmat osastot onnistuvat, mutta samalla saavat albumillisen kuulostamaan sekavalta ja irtonaisista palasista kootulta. Kun tähän vielä lisätään cover Patricia Kaasin Ceux qui n’ont rien -hitistä, niin paletti leviää entisestään. Vahvana tulkitsijana Meurman onnistuu silti niin Kaas- kuin Mårtenson-käsittelyissään ja samaa voi sanoa Hectorin ja Rauli Badding Somerjoen (Nukkuja kaunein eli Beautiful Dreamer) kappaleiden versioinnista.
Parasta Läpi yön -albumilla on, että tiukkatahtisen vuoden ja huiman hyvin menestyneen ensilevyn jälkeen Meurman on onnistunut kasaamaan omiakin kappaleita. Nämä Jos en sua saa sekä perheväkivaltaan tiukasti kantaa ottava Kaikki on niin jees sujahtavat hyvin levyn sekavaan linjaan eivätkä häpeä albumin muiden uusien sävelteosten eli Nalle Ahlstedtin, Timo Kiiskisen tai Risto Eskolinin sekä Aleksi Ojalan tekemien sävelteosten rinnalla.
Läpi yön on hyvä levy, mutta turhan pirstaleinen. Tällä epäsäännöllisellä tyylillään Meurman kuitenkin taitaa tulla maaliin voittajana, sillä radiosoittoa on varmasti tiedossa noin puolelle albumin biiseistä. Onpa ainakin tyylejä, joista valita ja tunnistettavana elementtinä kulkee mukana Meurmanin persoonallisen rähjäinen ääni.
PlusMiinusNolla
+ Hyvä jatko Ensiaskeleet-levylle
+ Hieno Myrskyluodon Maija -versiointi
- Iskelmää, rockia, poppia ja ranskaa, joten lopputulos ei ole kovin yhtenäinen
Lue myös Meurmanin Ensiaskeleet-arvio.
Anssi Järvinen
- 1.
-
Se älppärin nimibiisi on heikko. Yllätti kyllä vaan ostan varmasti tämän pelkästään ton Mårtensonin takia ja ei voi tosiaan olla huono kun Krisun ääni on niin hyvä.
- 2.
-
Ei!
- 3.
-
Miksi Kristian laulaa iskelmää? Ja vieläkin melkein pelkkiä covereita? Missä on se Idolsin aikana nähty iloinen rock-Kristian? Mitä pelleilyä tää oikein on?
- 4.
-
Kolme tähteä on liikaa ja melkein kaksikin jo. Kuka tota jaksaa kun parempiakin on tarjolla, jotka laulaa omiakin biisejään.
- 5.
-
Aivan liikaa tähtiä. Kun vertaan esimerkiksi Koivusen levyn sävellysten tasoa ja tätä niin ero on huima. Onkohan tuossa jotain säälitähtiä?
Todellinen sillisalaatti, jossa ei ole loppujenlopuksi mitään.
- 6.
-
Mä olen kuunnellut pari kertaa sekä Panu Larnoksen levyn että tämän Meurmanin. Molemmat ansaitsisivat mielestäni yhden tähdenpuolikkaan. Molempia vaivaa tylsyys. Tätä Meurmanin levyä vaivaa myös totaalinen linjattomuus. Larnoksen levyllä on sentään joku linja.
- 7.
-
Kristiania kuuntelee niin älyttömän mielellään. Mitä väliä linjastakaan, kun ääni miellyttää :D
- 8.
-
Levy on yhtä poukkoileva ja linjaton kuin Kristian, eikä vahvaksikyllä voi oikeasti väittää yhtäkään tulkintaa, ellei kyse ole nurkkapöydän luuseridokusta tai yli-ikäisestä kukkahattutädistä - joko oikeasti tai sisäisenä minänä.
- 9.
-
Tästä levystä saa joka kuuntelu kerralla vaan enemmän ja enemmän irti. Todella loistava levy, en heti kyllästy!!!
- 10.
-
Enpä ole muuta kuin tuon jumalattoman hirveän euroviisuehdokasbiisin kuullut, mutta on silläkin se ansio että sopii täydellisesti suomalaisten itsetyydytyksestä kertovien ruikutuslaulujen perinteeseen.
- 11.
-
Kristianin perheväkivaltaan kantaa ottava kappale ”Kaikki on niin jees” on niin nolo. Sanoitus on aivan järkyttävän karmea. Kannattaisi varmaan jättää sanoittaminen niille joilla on sana hallussa.
- 12.
-
Linjattomaltahan se kuulostaa, jos ei osaa irrottautua genreajattelusta. Kristian on itse sanonut, että levy on yhtenäinen kokonaisuus, joten hänellä on varmasti siinä jokin idea. Itse ajattelisin yhtenäisyyden syntyvän kappaleiden tunnemaailmasta: menetystä, kaipausta ja jonkinlaista tyhjyyden tunnetta kauttaaltaan eli sen ranskankielisen biisin sanoin ”niille, joilla ei ole mitään”. Ottamatta kantaa siihen, ovatko kappaleet hyviä vai ei, tällainen linja levyltä on löydettävissä.
- 13.
-
Kaiken kaikkiaan hyvä levy. Pienenä reuna huomautuksena kuuntelen itsekkin lähinnä tuota raskaampaa osastoa mutta mielestäni on hyvä että levyllä musiikillinen anti ei koostu vain yhdestä ja ainoasta tyyli suuntauksesta. Omasta mielestäni esim normi heavy levyn ongelmaksi nousee usein se että kaikki levyn biisit toistavat vanhaa tuttua kaavaa pari balladia ja loput jytinää..
Mukavaa että joku uskaltaa tehdä juuri omanlaisensa levyn. Ja täytyy sanoa että vaikka en mikään iskelmä fani olekkaan kyllä tuo Läpi Yön-biisi vallan mieleen painunut on :) Ja hyvällä tavalla.P.S. En viitsisi verrata kristiania Ariin.. Ari on yhden tyylisuunnan laulaja.. ja muuta ei osaa ;)
Kommentit
Keskustelut
Facebook