Kristiina Wheelerin debyytti on hymyilevä ja ilahduttava albumillinen pop-soulia, josta kuultaa läpi muodikas retroilu sekä Chisun nerokkuus.

Ilman Mark Ronsonin tuottamaa Amy Winehousea moni naisartisti kuulostaisi tällä hetkellä joltain aivan muulta kuin miltä kuulostaa. Vuonna 2006 julkaistun Back To Black -albumin vaikutukset ovat olleet ilmeisiä, vaikka useimmin ne kielletään kuin myönnetään. Kristiina Wheelerin kohdalla tästä ei ole puhuttu, mutta jossain taustalla vaikutusten on oltava, sillä sen kuulee kuurokin. Se ei ole huono asia, sillä Winehouse ja muutama kaltaisensa artisti, kuten Adele, on tuonut sielun takaisin poppiin.

Hitchin To Helsinki on poplevy, jota on väritetty r’n’b:n, soulin ja funkin keinoin. Lopputulokseen ei olisi päästy sillä, että Wheelerille olisi isketty eteen tusina peruspoppiteosta ja sanottu, että: ”Laula tyttö, kun tuo rec-valo palaa jo”, vaan suurimman kunnian nappaa itselleen Christel Sundberg eli Chisu. Chisu on tuottanut, nauhoittanut ja miksannut koko albumin ja soittaakin suuren osan istrumenteista. Kun meriitteihin lisätään vielä musiikin sävellys ja sanoitus yhdessä Wheelerin kanssa, niin Chisu osoittaa omaavansa joitain yliluonnollisia kykyjä.

Albumi sisältää yllättävän monta hitiksi tituleerattavaa kappaletta. Blues-vaikutteinen Tell Me albumin aluksi on ehkä hieman epäilyttävä avaus, sillä ei Wheeler sentään mikään big mama ole. Annie And I on sitten puolestaan aurinkoinen poprallatus, jossa Wheeler on omimmillaan ja kuulostaa aidosti hyväntuuliselta laulaessaan ystävyydestä. Sama tunnelma löytyy myös Sunny Day, A Way Back To My Love, Your Swimming Trunks ja Hymn For My Brand New Green Bicycle -kappaleista, vaikka tyyliltään kovin erilaisia ovatkin.

Jos Wheeler tuo albumillaan mieleen Ronsonin tuotannot, niin vielä lähempänä ollaan ruotsalaista Amanda Jensseniä, joka kesän alussa julkaisi upean Killing My Darlings -albuminsa. Levyissä on paljon samoja popsävyjä. Vaikka laulajana Jenssen ohittaakin Wheelerin rinnanmitalla, niin Hitchin To Helsinki osoittaa, että Suomestakin löytyy vastaavia tekijöitä.

Kristiina Wheelerin esikoislevy on kaikkiaan piristävä pakkaus. Tällaista kepeää musiikkia tehdään täällä kaamoksen ja murheen keskellä aivan liian vähän, mutta onneksi aurinko paistaa edes välillä meidänkin keskuuteemme. Laulajana Wheelerillä on vielä matkaa maailmanmaineeseen, mutta yhteistyö Chisun kanssa on jo ensimmäisellä levyllä niin hedelmällistä, että tästä duosta kuullaan vielä.

Lue myös Amanda Jenssenin albumiarvostelu.

www.kristiinawheeler.com

Anssi Järvinen

Tagit: Chisu, albumit, Helsinki, musiikki, soul, tyyli, kaamos, ystävyys, funk, hitit