Kurt Nilsen: 1
13.2.2004
Arvosana: ***
Norjan Kurt Nilsen on tunnetusti ensimmäinen Idols-maailmanmestari. Tuomariston ”enkelimäisellä äänellä varustetuksi hobitiksi” luonnehtima 25-vuotias putkimies pehmitti äänestäjät U2-tulkinnalla ’Beautiful Day’. Niin, kyllähän noita covereita pystytään vetämään, mutta olisiko kotimaassaan myyntiennätyksiä rikkoneella Nilsenillä peräti muutakin annettavaa? Tilanteen voi tarkistaa debyyttialbumilta ’I’.
Levyn ensimmäinen positiivinen yllätys tulee vastaan jo cd:n tekijätiedoissa: Nilsen on ollut itse tekemässä jopa yhdeksää levyn kahdestatoista kappaleesta! Hän myös soittaa useassa kappaleessa akustista kitaraa. Toinen pluspiste.
Asenteellisuusmittarini heilahti verenpunaiselta tummankeltaiselle. Kurtille pitää antaa mahdollisuus. Kurt pitää kitarasta! Huh! ’I’ on kitaravetoisen suoraa poprockia, joka on joka tapauksessa tarpeeksi sliipattua ollakseen suuren kansan musiikkia. Etenkin monien kertosäkeiden melodiat ovat tarttuvia pop-ralleja ja ehdottomasti enemmänkin ”ihan kivoja” kuin häiritseviä. Mitä muuta voi odottaa? Tästähän Idols-touhussa oli kyse. Kaiken kansan universaalia suosikkiahan siinä haettiin. Mutta hyvin paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Hienoa tässä touhussa on kuitenkin se, että Kurt ei edusta samanlaista poikabändihyninää kuin britti-idoli Will Young.
Yksi ’I’:n vahvuuksista on myös se, että albumilla on tarpeeksi vähän tavaraa. Soundi on paikoin jopa hyvinkin vapautunut, mutta toki viimeisen päälle tuotettu. Ilmavuuden ansiosta Nilsenin bonomainen vokalisointi pääsee oikeuksiinsa. Nilsen hallitsee moitteitta niin matalan rekisterin kuin falsettikorkeudetkin. Mieshän osaa laulaa!
Albumin kohokohtiin kuuluvat MTV Nordic –hitti ’She´s So High’, mikä on alunperin kanadalaislaulaja-lauluntekijä Tal Bachmanin melko tuntemattomaksi jäänyt veisu 1990-luvun lopulta sekä Kentinkin kappaleesta menevä puolitempopoppailu ’Here She Comes’ ja pianosäestyksen varaan sovitettu slovari ’I’. Lainakappaleista mainittakoon vielä Duran Duran –hitti ’Ordinary World’, mikä kestää kuuntelua mainiosti. Indiediggarit älkööt vaivautuko, mutta mainstream-kitarapopparit voivat jopa yllättyä. Positiivisesti.
Teksti: Riku Saaranluoma
Kommentit
Keskustelut
Facebook