Lamb Of God: Ashes Of The Wake

1.10.2004

levy-yhtiö, Metalli, albumit, Diablo, kitara, orkesterit, rumpalit, Pohjois-Amerikka

Children Of Bodomin ja Fear Factoryn kanssa Pohjois-Amerikassa pian kiertävä jenkkiryhmä Lamb Of God on kohtuullisen hyvässä iskussa tuoreella Ashes Of The Wake -albumillaan. Isolle levy-yhtiölle siirtyneen orkesterin uuden kiekon soundit on kieltämättä ruuvattu kohdalleen ja kitarat sekä rummut jytisevät komeasti modernin metallin (ei siis nu-metallin) perinteitä kunnioittaen. Mutta kaikki ”suuren levy-yhtiön kiroja” pelkäävät voivat huokaista helpotuksesta; Lamb Of God on edelleen metallisen brutaali yhtye.

Ashes Of The Waken soundipuolella mättää ainoastaan vokalisti Randy Blythen ääni, sillä paikoitellen hyvinkin vahvasti efektoitu karjunta ryhtyy puuduttamaan muutaman kappaleen jälkeen. Pitkäsoiton muutkin ongelmat liittyvät samaan asiaan. Julkaisun alkupuoli (eritoten kakkosbiisi Hourglass) tarjoavat innovatiivista ja sovituksellisestikin kekseliästä 2000-luvun metallia, mutta tähänkin tarjontaan turtuu viimeistään puolen tunnin kohdalla. Eivätkä kuuntelukerratkaan (ainakaan noin kuusi) tunnu nostavan levyn loppupuolen kiinnostavuutta. Sinänsä tämä on harmi, sillä Lamb Of God on mielenkiintoinen bändi, jolla on selvästi omaa sanottavaa enemmän kuin ehkä 85 prosentilla nykypäivän metallibändeistä. Ehkä Lamb Of Godin seuraava albumi jysähtää jo lähemmäksi napakymppiä? Hieman enemmän ”omia” riffejä, huolellisempaa sovitustyötä ja vaihtelevampaa laulua niin saatetaan olla jo lähellä täysosumaa.

Muuten, jokunenkin Lamb Of Godin tuore melodiajuttu tuo mieleen suomalaisille hevipäille hieman tutumman Diablon… Eikä Lamb Of Godin rumpali jää aivan lehdelle soittelemaan vertailussa Diablon Heikki Malmbergin kanssakaan. Bassarit napsahtelevat komeasti, vaikka toki ne onkin aseteltu paikalleen Pro-Toolsilla.

Teksti: Timo Isoaho