Lemonator: At The Presence Of Great Beauty

9.5.2006

albumit, musiikki, rakkaus, Onnellisuus, rumpalit, balladit, krapula, kyynisyys, festarit

Reilut kymmenen vuotta tahkonnut Lemonator on ehtinyt urallaan viidenteen albumiinsa ja samalla tehnyt historiansa parhaan ja eheimmän levyn.

Lemonatorin ura voidaan jakaa kahteen aikakauteen, jotka jakautuvat rumpalien mukaan Mikko Von Hertzenin aikaan ja Kelly Ketosen aikaan. Ensiksi mainitun soittaessa yhtyeessä Lemonator julkaisi kaksi ensimmäistä levyään. Ensin oli se keltaisen iloinen ja riehakas powerpopbändi. Sitten iski alkusuosion jälkeinen krapula. Iloisuus, positiivisuus ja reipas meno heitettiin ikkunasta ulos, ja tehtiin mollisävyinen, angstinen ja jopa hieman progressiivinen kakkoslevy.

Kelly Ketosen liityttyä bändiin Lemonator alkoi kasvaa nykyiseen muotoonsa. Jo kolmoslevy The Waltzilla kuultiin eeppisiä popsävyjä ja samaa linjaa jatkettiin sitä seuranneella Grandpopilla. Molemmilla albumeilla haikailtiin kuitenkin hetkittäin alkuaikojen voimapop-hetkien perään. Nyt Lemonator on tuntuu löytäneen lopullisesti itsensä.

At The Presence Of Great Beauty on klassisen komea popalbumi, joka tarjoaa musiikkia niille, jotka ovat kyllästyneet valtavirtaradioiden pakkosyöttämiin nuoriin rockbändeihin, jotka ottavat esikuvansa synkältä 80-luvulta, tai festareiden valloittamaan suomimetalliin. Lasse Kurki on sanonut, että hän halusi tehdä albumin, joka tarjoaisi kuuntelijalleen samanlaisia elämyksiä kuin esimerkiksi The Beach Boysien mestariteos Pet Sounds. Siinä hän yhtyeineen on toden totta onnistunut.

Paria selvää balladia lukuun ottamatta levyn kappaleet ovat keskitempoisia, eeppisen kuuloisia popbiisejä joiden yleissointi on mollivoittoinen, mutta ei angstisen raivoisa. Sanoituksissa lauletaan elämästä ja rakkaudesta sekä niiden vaikeudesta, mutta ilman kyynisyyttä tai vihaa, vaan ennemmin melankolisella lämmöllä. Musiikin ja sanoitusten yhteisvaikutus on rauhoittava.

Niiden kautta huomaa, että vaikka elämä ei aina ole helppoa ja rakkaudessa voi saada turpaansa, niin aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiit auttamaan ja tukemaan. Ja että jos huomenna ei paista aurinko, niin se paistaa ylihuomenna tai viimeistään ensi viikolla. Sanoma voi tuntua naiivilta, mutta näinä kyynisinä ja nihilistisinä aikoina on ihanaa huomata, että joku haluaa tehdä musiikkia, joka oikeasti välittää ihmisistä ja jonka on tarkoitus tuottaa iloa ja onnellisuutta silloinkin, kun sitä ei kuvittele saavuttavansa.

Mainittavaa on myös se, että vaikka Lemonator soittaakin klassista kitarapoppia se ei sorru itsetarkoitukselliseen retroiluun, vaan on niin moderni kuin sen vuonna 2006 kuuluukin olla.

Pystyisin jatkamaan miltei loputtomiin At The Presence Of Great Beautyn hienouden hehkuttamista. Se kipuaa samaan sarjaan Egotripin mestarillisen Vielä koittaa uusi aika -albumin kanssa. Molemmat ovat levyjä, jotka ovat kauniita, pyyteettömiä ja koskettavia. Jos ostat tänä vuonna vain yhden levyn osta molemmat, ja jos sinulla ei ole varaa molempiin heitä kruunaa tai klaavaa, sillä itse en osaa sanoa, kumpi on parempi tai merkittävämpi. Molemmat ovat mestariteoksia!

6/6

Teksti: J.S. Raittinen / V