Levyarvostelu: Akon - Freedom

5.12.2008

albumit, hitit, levy-yhtiö, haaksirikot, levyarvostelut, Michael Jackson, soul, eurooppalaiset

Kappaleet: 1. Right Now (Na Na Na) 2. Beautiful feat. Colby O’Donis & Kardinal Offishall 3. Keep You Much Longer 4. Troublemaker feat. Sweet Rush 5. We Don’t Care 6. I’m So Paid feat. Lil Wayne & Young Jeezy 7. Holla Holla feat. T-Pain 8. Against The Grain feat. Ray Lavender 9. Be With You 10. Sunny Day feat. Wyclef 11. Birthmark 12. Over The Edge 13. Freedom
Tuottaja: Akon, Darrick Stephens, Giorgio Tuinfort, T-Pain, RedOne…
Levy-yhtiö: Universal
Artistin kotisivu: www.akononline.com



Akonin kolmas albumi ei yllä edeltäjiensä tasolle, jotka nekään eivät olleet erityisen hyviä levyllisiä. Freedomilla mies horjuu sielukkaasta hip hopista kevyen popin pariin.

Akonin Lonely oli vuosia sitten hitti, joka ei poistunut Suomessa soittolistoilta vielä siinäkään vaiheessa, kun se oli kulunut puhki ja mieheltä oli putkahtanut muutama uusikin single markkinoille. Jostain syystä jossain suuressa viisaudessa joku päätti, että Akon on one-hit-wonder, vaikka Trouble-debyytiltä olisi muutakin soitettavaa riittänyt. Edes Konvicted-albumilta ei saatu leivottua yhtä kovia hittejä, vaikka Eminemin tähdittämää Smack Thatia jaksettiin sitäkin sietää liian kauan.

Akon ei tarvitse Auto-Tunea, kuten Kanye West, jotta hänen äänensä kuulostaa erikoiselta. Tavallaan tämä on persoonallista, mutta hänen äänestään on helppo saada yliannostus ja jotta mielenkiinto säilyisi, niin viimeistään kolmas albumillinen pitäisi rakentaa taidolla niin erityisen hienoksi, että konsepti toimisi. Tätä ei ole onnistuttu tekemään.

Freedomilla Akon harppaa jonnekin sinne, jossa mm. Ne-Yo jo tököttää eli musiikillisesti senegalilainen onkin yllättävän eurooppalainen. Vastoin kuin Ne-Yo, niin Akonin ääni ei vain riitä lähellekään Michael Jackson -tyyppisiä vetoja, vaikka mies yrittääkin kovasti discompaa linjaa esitellä. Kamalimmat ja halvimmilta kuulostavat notkutukset ovat We Don’t Care, Keep You Much Longer, Beautiful ja Troublemaker. Jos ei ole kyseessä tanssipop, niin sitten on tehty uptempo-r’n’b -sätkätys, joka on lähempänä trancea kuin soulia. Tällainen pelleily ei vetele, sillä kappaleet onnistuvat lähinnä vain raivostuttamaan. Eikä auta, että lauletaan niinkin syvällistä hokemaa kuin ”You’re so beautiful” tai ”Never wanna see you cry-cry-cry and I never wanna tell you lie-lie-lie”.

Freedomin loppupuolen tunteikkaammat, sielukkaammat ja yksinkertaisemmat kappaleet, kuten Wyclef Jeanin kanssa tehty Sunny Day, Birthmark tai Over The Edge pelastavat mitä pelastettavissa on. Valitettavasti halvalta kuulostava poptuotanto yli albumin puolivälin on vienyt tunnelman ja lopun laatusuoritukset eivät pelasta tätä epäonnista albumia haaksirikolta.

Anssi Järvinen