Levyarvostelu: Apulanta - Kuutio (Kuinka aurinko voitettiin)

19.11.2008

albumit, Apulanta, lyriikka, itsetunto, kansitaide, mausteet, Toni Wirtanen, omakustanteet, levyarvostelut, fysiikka

Kappaleet: 1. Kaikki sun pelkosi 2. Vauriot 3. Ravistettava ennen käyttöä 4. Airut 5. Elämänviiva 6. Pakkomielle 7. Freestylemeikit 8. Puolet 9. Kuution palaset 10. Kirous
Tuottaja: Jyrki Tuovinen
Levy-yhtiö: Apulanta Oy (omakustanne)
Artistin kotisivu: www.apulanta.fi

Jos en pitäisi Apulannasta niin paljon, olisi bändiä pakko vihata. Onhan se nyt käsittämätöntä ja tavallisen kuolevaisen itsetunnolle raskasta, miten bändin kymmenes albumi voi lukeutua sen pitkän uran tähtihetkiin. Mitään järin uutta ei Kuutio (Kuinka aurinko voitettiin) Apulanta-faneille tarjoa, mutta mitä siitä, kun perusasiat ovat niin hyvin hallussa. Tappavan tarttuvia kertosäkeitä ja tehokasta perusrockia metallisin maustein on saatu levylle tälläkin kertaa yhdistelmänä, johon voi olla tyytyväinen niin yhtye kuin sen ystävätkin.

Kuutio siis jatkaa Kiila (2005) ja Eikä vielä ole edes ilta (2007) -albumien viitoittamalla polulla. Pientä pesäeroa tehdään aikaisempaan tuotantoon hetkittäin pinnalle pulpahtavilla progehtavilla ratkaisuilla ja kaikista ilmiselvimpien hittibiisien poissaololla. Toki Kuutiolta löytyy singlepotentiaalia pursuavia raitoja, mutta edes albumin avaava tehokolmikko (Kaikki sun pelkosi, Vauriot ja Ravistettava ennen käyttöä) eivät ole niin suoraviivaisia hittiralleja kuin vaikkapa Pahempi toistaan, Saasta tai Reunallat. Tuoreella levyllään Apulanta onkin mahtipontisempi ja kunnianhimoisempi kuin vuosiin. Harvasta 10 studioalbumia julkaisseesta bändistä voi sanoa samaa.

Kuutio on kunnianhimoinen ja ehjä, muttei läheskään aukoton albumi. Levyn ensimmäiset kolme kappaletta ovat niin vahvaa tykitystä, että tunnelma lässähtää väkisinkin loppua kohden, vaikka esimerkiksi Puolet ja Kuution palaset toimivia kappaleita ovatkin. Myös Kuution lyriikat ovat ongelmallinen asia. Toni Wirtanen on pistänyt sanoitustapansa uusiksi viime vuosien aikana, eikä se varmasti miellytä Mato- ja Teit meistä kauniin -kappaleiden suoraviivaisen ilmaisun ystäviä. ”Ykkösten ja nollien tyhjiö” ja ”Haluaisin olla pelkkää fysiikkaa, koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan” ovat lauseita, joita voi rockmusiikissa vain vihata tai rakastaa. Tästä sivistyssanoja ja pikkunokkelia lauserakenteita arkikielessään viljelevä sanoittaja-Wirtanen on varmasti täysin tietoinen.

En tiedä johtuuko se sanoitusten vaikeaselkoisuudesta vai kappaleiden sovituksellisista ratkaisuista, mutta hetkittäin Kuutio onnistuu tuomaan mieleen sekä Tuvalun Viimeiset hetket ovat käsillä -levyn että CMX:n Talvikuninkaan. Ehkä Apulanta yllättää seuraavaksi oikein kunnolla ja tekee sekin oman sci-fi-oopperansa. Flirttailua siihen suuntaan on havaittavissa jo nyt aina Kuution kansitaidetta myöten.

Tatu Junni