Levyarvostelu: Dido - Safe Trip Home

23.11.2008

albumit, home, The Ark, velhot, hitit, levyarvostelut, Sony, Ruotsi

Kappaleet: 1. Don’t Believe in Love 2. Quiet Times 3. Never Want to Say It’s Love 4. Grafton Street 5. It Comes and it Goes 6. Look No Further 7. Us 2 Little Gods 8. The Day Before the Day 9. Let’s Do the Things We Normally Do 10. Burnin Love (with Citizen Cope) 11. Northern Skies
Tuottaja: Jon Brion, The Ark, Dido
Levy-yhtiö: Sony BMG
Artistin kotisivu: www.didomusic.com

Kaunis, hauras ja herkkä kuvaavat Didon jokaista albumia eikä vuosien tauotkaan muuta naista. Safe Trip Home on turvallinen jatke No Angel ja Life for Rent -levyille.

Didon menestyksen luojaksi nimetään useimmin Eminem, joka samplasi Staniin Thank You -säkeitä aikoinaan, mutta pelkkä onnellinen sattuma ei voi olla se, että kahta Dido-albumia on myyty miljoonia kappaleita. Syitä pitää vyöryttää Didon veljen Rollon eli Faithless-velho Armstrongin piikkiin ja tietysti naisen itsensä tekemisillä on ollut suurin merkitys tällä tuhkimotarinalle.

Didon debyytistä on kulunut jo kymmenen vuotta ja Safe Trip Home on vasta kolmas albumi. Levy jatkaa täydellisesti siitä mihin Life For Rent jäi viisi vuotta sitten. Vaikka Didon taustalla ovat tällä albumilla sellaisetkin nerot kuin Brian Eno, ?uestlove tai jopa Mick Fleetwood, niin perussoundiin he eivät ole vaikuttaneet, vaan käyvät hoitamassa pienet osansa muusikkoina. Nämä lisämausteet ovat huomaamattomia, sillä suurimman osan kaikesta tekemisestä hoitavat tuottaja Jon Brion sekä miksaaja Greg Koller. Myös The Ark on suuressa roolissa ja kyseessä ei siis ole Ruotsin The Ark, vaan lähinnä Rollo.

Albumin avaava Don’t Believe In Love osoittaa jo alkusekunneilla mistä Didon kolmas albumi on tehty. Kauniit jousimelodiat, löysä komppi ja laiskahkosti yhä laulava Dido kuuluvat yhteen saumattomasti. Avausraita tuo mieleen Faithlessin, mutta muuten levy etenee akustisemmin ja niin vetelästi tunnelmoiden, että sellainen, jolla on joskus ollut vaikeuksia ymmärtää tätä velttoilua saa varmasti hepulin jo ennen kolmatta raitaa. Dido ei ole ottanut opikseen aikaisempiin levyihin nähden sen suhteen, että olisi kehittänyt ääntään vahvemmaksi tai rohkenisi revitellä, vaan sama lauleskelu-tyyppinen linja jatkuu.

Safe Trip Homen kappaleissa Dido pyöriskelee arkisten aiheiden parissa ja onnistuu albumin nimenkin perusteella teemoittamaan kokonaisuutta paremmin kuin edellisiä levyjään. Sanoitukset ovat parantuneet eli niillä on nyt jopa jotain merkitystä, vaikka tarjolla onkin myös pehmoista dadaa. Ja vaikka Dido sanoisi jotain kuinka olennaista tai hänelle tärkeää, niin hänen tapansa laulaa ja olla vie särmän hetkestä.

Albumillinen Didoa on jälleen herkullinen hetki ja on täysin mahdoton sanoa mikä otos tältä levyltä muodostuu suurimmaksi hitiksi, sillä niin tasalaatuinen kokonaisuus tämä on. Helpompi on valita 11 raidasta ne kolme, jotka eivät mahdu hittilistoille. Ne ovat Look No Further, The Day Before The Day ja Burnin’ Love, jossa vieraileva Citizen Cope on oiva esimerkki Didon vieraasta eli mikäli hän ei avaisi suutaan hetkeksi, niin emme tietäisi hänen olemassaolostaan. Citizen Copen vierailussa on jotain samaa kuin Didossa itsessäänkin eli hän on huomaamaton ja vaatimaton, mutta hiipii seuraamme salakavalasti.

Anssi Järvinen